Haluamme nyt sitten selvittää saako tontin puolikkaan myynnillä ja pienillä säästöillä kasaan sen verran, että niillä voisi ihan oikeasti rakentaa uuden talon. Talotehdaiden hinnat on tiedossa, ja sitä kautta kyllä jokin tönö on hankittavissa. Mutta summalla ei saa sellaista mikä korvaisi Tattivaaran autotalleineen, tai sellaista että lapsille olis reilusti omat huoneet.
Haluamme myös selvittää kuinka alas asiansa tunteva arkkitehti pystyy hinnan sniiduilemaan. Meille kelpaa kyllä maalatut betonilattiat ja paljas hirsiseinä. Sähköjäkään ei tarvitse vetää kaikkialla seinien sisään, ja vesiputket saisikin olla esillä. Muutamista asioista taas ei tingitä, esim. varaava takka pitää olla. Tattivaarasta voi myös raapia kaikenlaista uuteen taloon, ikkunoista ja keittiökalusteista lähtien.
Keskustelimme haaveista, budjetista ja realiteeteista arkkitehdin kanssa. Tämä lupasi luonostella taloa ajatustemme ja toiveidemme pohjalta. Katsotaan mihin tämä polku vielä vie.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Hylkäyspäätös
Valtion asuntorahasto ei odotuksiemme mukaan myöntänyt meille tukea Tattivaaran kanssa. Nyt pitää sitten miettiä saako näillä pelimerkeillä siihen jotenkin uuden talon, siis oikeasti. Muuten tässä käy niin, että menee myyntiin koko tontti ja elämäntapa. Tähän asti kaikki merkit ovat viitanneet siihen, että Espooseen ei näillä rahoilla rakenneta.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Kauhutarinoita netistä
Törmäsin muita juttuja lueskellessani Mikko Niskasaaren blogiin, jossa on juttua myös rakentamisen ongelmista. Niskasaari on lakimies joka kirjottaa blogissaan merko kärkevästi useistakin eri aheista.
...talopaketeista syntyneitä riitoja tulee vuosittain <kuluttajariitalautakunnan> käsittelyyn 40-60...<clip>... Suurin osa riidoista koskee asunnossa olevaa piilevää virhettä, joka ilmenee vasta kaupan jälkeen. Näissä on mukana tapauksia, joissa molemmat osapuolet ovat toimineet hyvässä uskossa, mutta sitten kuitenkin löytyy jokin lahonnut paikka tai muu vika. Vian tosin yleensä synnyttää huono tai peräti virheellinen rakennustapa...<clip>... Asunto-ongelmista kuluttajavalituslautakunnalle tulevat yleensä suhteellisen lievät tapaukset, isommat riidat viedään käräjäoikeuksiin, ellei sopimukseen muuten päästä.
Tämä on juuri sitä lääkettä mitä uudesta kodista ja talosta haaveilevan ei kannata lukea, varsinkin jos takana on jo yksi hometalo. Voi hitto. Tietty masokisti voisi helpostikin löytää vielä jotakin vieläkin karmivampaa mutta mulle tää on jo aika tapissa ;-)
Niskasaaren blogi: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/69
...talopaketeista syntyneitä riitoja tulee vuosittain <kuluttajariitalautakunnan> käsittelyyn 40-60...<clip>... Suurin osa riidoista koskee asunnossa olevaa piilevää virhettä, joka ilmenee vasta kaupan jälkeen. Näissä on mukana tapauksia, joissa molemmat osapuolet ovat toimineet hyvässä uskossa, mutta sitten kuitenkin löytyy jokin lahonnut paikka tai muu vika. Vian tosin yleensä synnyttää huono tai peräti virheellinen rakennustapa...<clip>... Asunto-ongelmista kuluttajavalituslautakunnalle tulevat yleensä suhteellisen lievät tapaukset, isommat riidat viedään käräjäoikeuksiin, ellei sopimukseen muuten päästä.
Tämä on juuri sitä lääkettä mitä uudesta kodista ja talosta haaveilevan ei kannata lukea, varsinkin jos takana on jo yksi hometalo. Voi hitto. Tietty masokisti voisi helpostikin löytää vielä jotakin vieläkin karmivampaa mutta mulle tää on jo aika tapissa ;-)
Niskasaaren blogi: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/69
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Hapuilevia suunnitelmia unelmatalosta
Isohan siitä tulisi. Jos ulkaltaisi lähteä rakentamaan. Ja jos rahoituskuviot ylipäätään selviäisivät ja mahdollistaisivat tämän rakentelun. ARA:n hakemuksesta ei vielä ole (odotettavasti) kuulunut mitään.
Kuvasta sen verran, että alakertaan tulisi sitten muunneltava autotalli / harrastetila / lasten huoneet. Se alakerta on vielä piirtämättä, mutta tiedän mitä teen tänään illalla....
Valmistaloja katselemassa
Kävimme muuten katselemassa Oravais- ja Simons-elementtitaloja. Nämä kummatkin ovat ns. konttitaloja jotka rakennetaan tehtaassa ja tuodaan paikalle noin 4m leveinä ja 6-12m pituisina kontteina. Nämä kontit sitten kasataan paikanpäällä muutamassa tunnissa ikäänkuin legopalikat.
Se tuossa selvisi, että tuo meidän ensimmäinen luonnoksemme unelmatalosta ei tule paikalle ainakaan konttitalona.Muutoksin toki sekin on mahdollinen.
Olen tosin edelleen vakaasti umpipuuhirren, umpibetonin, teräksen ja lasin kannalla. Ne muovikelmutalot - joita myös nämä konttitalot ovat - kun perustuvat toiminnaltaan ja terveellisyydeltään siihen muovikelmuun...
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Hakemus terveyshaitta-avustuksen saamiseksi
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) mahdollistaa valtion ja kunnan osittaisen osallistumisen terveyshaittojen korjauskustanuksiin. Ja meillähän niitä on paljon. Avustuksen myöntämisedellytyksinä on muun muassa, että 'hakijaruokakunta on joutunut suuriin taloudellisiin vaikeuksiin nimenomaan asuntonsa terveyshaittojen vuoksi ja ilman omaa syytään (L 2 § 1 mom. 3 kohta ja 5 § 2 mom.). Tämä merkitsee sitä, että kohteen terveyshaitta on tullut ilmi yllättäen ja ennalta arvaamatta'
Parereita tuli hakemukseen kunnioitettava tuuman pino, ja nämäkin kaksipuoleisina tulosteina. Mukana on paitsi itse hakemuslomake niin myös todistukset varallisuudesta, lainoista, tuloista ja veroista, tontin arvosta arvio, korjaussuunnitelmat ja -laskelmat, rahoituslaskelmat, kuntoarvioita ja terveyshaitan toteamiseksi tehtyjä tutkimuksia neljä kappaletta, kuluttajariitalautakunnan päätös, käräjäoikeuden päätökset ja tuomio, terveystarkastajan lausunto, lääkärintodistuksia ja joukko muita lippusia ja lappusia. Melkoinen Tattivaaran ruumiinavaus siis.
Poikkeuksellisesti emme hae korjausavustusta Tattivaaran kunnostamiseksi. Sensijaan haemme avustusta Tattivaaran purkamiseen ja uuden rakennuksen rakentamiseen. Tällainen tukeminen on ARA:n toimintaa tuntevien mukaan erittäin harvinaista. Toisaalta, avustuksia myönnetään myös jos talo palaa, joten tämän pitäisi mennä samaan sarjaan sen kanssa.
ARA:n päätökseen menee noin kolme kuukautta joten odottelu jatkuu. Emme käytännössä pysty tekemään suunnitelmia projektin etenemisen suhteen ennen kuin meillä on tieto ARA:n osallistumisesta, tai osallistumattomuudesta.
Poikkeuksellisesti emme hae korjausavustusta Tattivaaran kunnostamiseksi. Sensijaan haemme avustusta Tattivaaran purkamiseen ja uuden rakennuksen rakentamiseen. Tällainen tukeminen on ARA:n toimintaa tuntevien mukaan erittäin harvinaista. Toisaalta, avustuksia myönnetään myös jos talo palaa, joten tämän pitäisi mennä samaan sarjaan sen kanssa.
ARA:n päätökseen menee noin kolme kuukautta joten odottelu jatkuu. Emme käytännössä pysty tekemään suunnitelmia projektin etenemisen suhteen ennen kuin meillä on tieto ARA:n osallistumisesta, tai osallistumattomuudesta.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Meillä on talvimuurahaisia
Tein taannoin tähän evakkoasuntoon melko lajan alapohjan ja asuintilan välisen tiivistyksen. Olin kovasti tyytyväinen aikaansaannokseeni, kunnes tänä talvena havaitsimme ulkovaatekaapin alaosassa pieniä muurahaisia. Jossain pitää siis olla vähintään muurahaisen mentävä reikä, muutenhan niitä ei tänne voisi mistään siunaantua?
Samalla vanhempi poikamme on jälleen pitkittyneessä flunssassa, ja itsellänikin on ollut nuhaa ja yskää jo joitakin viikkoja. Tässä tulee väkisinkin tai mieli mustaksi. Jahka saan kerättyä taas energiaa niin kaivelen vaatekaapin alustan auki ja tutlkin mitä siellä on. Jos ei muun vuoksi niin oman mielenrauhan takia.
Samalla vanhempi poikamme on jälleen pitkittyneessä flunssassa, ja itsellänikin on ollut nuhaa ja yskää jo joitakin viikkoja. Tässä tulee väkisinkin tai mieli mustaksi. Jahka saan kerättyä taas energiaa niin kaivelen vaatekaapin alustan auki ja tutlkin mitä siellä on. Jos ei muun vuoksi niin oman mielenrauhan takia.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Hesari: Joka nejännessä asunnossa on terveyshaitta
Helsingin Sanomat julkaisi tänään artikkelin (Satoja riitoja hometaloista ratkotaan oikeuslaitoksessa) asumisterveydestä ja siihen liittyvistä riidoista. Meille tämä on ymmärrettävästi kovin ajankohtaista.
Artikkelin mukaan Ympäristöministeriö arvioi, että niistä (1950-70 rakennetuissa taloista) joka neljännessä on kosteus- ja homevaurioista joutuva välitön tai suurempi korjaustarve. Tätä en usko. Oman empiirisen kokemukseni perusteella muutaman neliökilometrin alueella Espoossa veikkaan ongelmaa paljon suuremmaksi. Ennustan, että myös 90-luvun rakennemääräys mekaanisesta ilman poistosta ilman konevoimaista ilman tuloa tulee johtamaan todella suuriin ongelmiin.
Ehdimmehän parin viime vuoden asunnon etsimisen aikana tutkia melkein parikymmentä kämppää, joista kaksi oli siis meille asumiskelpoisia. Kokemuksieni pohjalta veikkaan siis, että yhdeksässä kymmenestä asunnosta muhii isompi tai ainakin pienempi asumisterveyteen vaikuttava ongelma.
Muovilla tiivistetyissä taloissa hurjaan suosioon nousseet lämpöpumput ovat toinen ongelma. Kun muovikalvo on kodin sisäseinän puolella ja ulkona on normaalisti sisäpuolta lämpimämpää, niin kosteuspiste tulee kalvon sisäpuolelle ja kuivuu nopeasti. Sensijaan kun lämpöpumpulla pidetään kesällä pidempiä jaksoja sisätiloissa ulkotilaa kylmempää ilmaa tulee kosteuspiste samalle kalvolle mutta lämpöeristeen puolelle. Tämän lämpimän jakson perään tulee pitkä kostea ja kylmä kausi jona aikana tuo eriste ei takuulla kuivu. Ei hyvä heilu...
Lisää painajaisia tiedossa?
Tästä seuraa meille myös se seuraava painajainen. Missä voimme asua? En mitenkään suostu ostamaan käytettyä taloa. Henkinen kynnys siihen on aivan liian korkea ja tuksin kukaan myyjä suostuu sellaiseen tutkimukseen jossa rikotaan kaikki pinnat ja jonka pelkkiä labratuloksiakin saa odotella useita viikkoja.
Rakentamisessakin on ongelma jos rakennusmääräykset ovat sellaisia, että muutaman vuosikymmenen kuluessa asunnossa on jo jokin terveyshaitta. Tätähän emme nyt tiedä, mutta tähän mennessä rakenemääräysten ns. track record ei tällä saralla ole kovin vakuuttava. Tattivaaran yhteydessä olemme tutustuneet useampaankin kohtalotoveriin josta osalla on ollut alla vanhan homepesän sijaan juuri rakennettu, aivan uusi talo.
Meillä on Tattivaaran kanssa edessä kuitenkin kaksi vaihtoehtoa. Joko myymme koko roskan ja muuttamme suhteellisen turvalliseen kerrostaloon ja unohdamme oman puutarhan, autotallin ja muut sensellaiset hömpötykset. Lasten pitää samalla vaihtaa koulua ja varmaan myös kaveripiiriä. Toinen vaihtoehto on purkaa Tattivaara, myydä tontin puolisko ja rakentaa jollain pomminvarmasti homevapaalla ja terveellä metodilla uusi talo. Ja tässä tulee rakenusmääräysten kanssa hankausta.
En luota passiivitalojen rakenteisiin joissa on yleensä styroksinomaista materiaalia lämpäeristeenä. Tuon tyyppinen, solumateriaali imee vettä huonosti, ja luovuttaa sitä vielä huonommin. Vähitellen vettyessään en usko rakenteiden kuivavan ikinä. Omakohtaista kokemusta löytyy kesämökin laitureiden ponttooneista eli ei mitään kovin kattavaa tai tieteellistä täälläkään. Tietty näiden myyjilä on vankka milipide materiaaliensa ylemmyydestä ja edullisuudesta mutta kun penään kymmenien vuosien kokemuksia oikeissa kohteissa niin sellaisia ei ole saatavissa.
Muovikalvot rakenteiden kriittisinä osina ovat suoraan pelsebuubista. Kalvo menee aina jostain kohtaa rikki, viimeistään taulujen, lamppujen ja kaappien kiinnistysten kanssa. Myös teippien liimojen kestoon on vaikea luottaa. Yksikään 15-vuotta vanha teippi ei ole kestänyt. Kalvo rakenteen kriittisenä osana hirvittää, vaikka määräysten tekijöiden ja talojen rakentajien mukaan se on taatusti turvallinen. Joopa joo, niin sanottiin 90-luvulla niistä ilmanvaihdoistakin, ja 80-luvulla muovimatoista kosteuseristeinä, ja...
Talon pitäisi olla muutaman sukupolven mittainen investointi. Quartaalitalouteen tällainen ei valitettavasti oikein istu. Toki kaappeja, pintoja ja kosteuseristyksiä pitää uusia mutta rakenteiden suunnittelussa pitäisi eliniäksi laskeskella vaikka 200 vuotta.
Talo joka on rakennettu 1800 luvun kartanon tai aitan materiaalein ja metodein lienee paras vaihtoehto. Umpi-hirsi rakenne, hengittävät materiaalit ja reilusti tuulettuvat raot ja välit. Toinen vaihtoehto olisi varmaan lasi- ja teräsratkaisu jossa lämpöeristeet on tehty ilman muovikalvoja ja mieluusti umpihirrestä. Tällaisen talon tekeminen on kuitenkin saamieni tietojen mukaan madotonta rakentaan espoon nykymääräysten mukaisesti? Katsotaan mitä tulevaisuus tuo....
Artikkelin mukaan Ympäristöministeriö arvioi, että niistä (1950-70 rakennetuissa taloista) joka neljännessä on kosteus- ja homevaurioista joutuva välitön tai suurempi korjaustarve. Tätä en usko. Oman empiirisen kokemukseni perusteella muutaman neliökilometrin alueella Espoossa veikkaan ongelmaa paljon suuremmaksi. Ennustan, että myös 90-luvun rakennemääräys mekaanisesta ilman poistosta ilman konevoimaista ilman tuloa tulee johtamaan todella suuriin ongelmiin.
Ehdimmehän parin viime vuoden asunnon etsimisen aikana tutkia melkein parikymmentä kämppää, joista kaksi oli siis meille asumiskelpoisia. Kokemuksieni pohjalta veikkaan siis, että yhdeksässä kymmenestä asunnosta muhii isompi tai ainakin pienempi asumisterveyteen vaikuttava ongelma.
Muovilla tiivistetyissä taloissa hurjaan suosioon nousseet lämpöpumput ovat toinen ongelma. Kun muovikalvo on kodin sisäseinän puolella ja ulkona on normaalisti sisäpuolta lämpimämpää, niin kosteuspiste tulee kalvon sisäpuolelle ja kuivuu nopeasti. Sensijaan kun lämpöpumpulla pidetään kesällä pidempiä jaksoja sisätiloissa ulkotilaa kylmempää ilmaa tulee kosteuspiste samalle kalvolle mutta lämpöeristeen puolelle. Tämän lämpimän jakson perään tulee pitkä kostea ja kylmä kausi jona aikana tuo eriste ei takuulla kuivu. Ei hyvä heilu...
Lisää painajaisia tiedossa?
Tästä seuraa meille myös se seuraava painajainen. Missä voimme asua? En mitenkään suostu ostamaan käytettyä taloa. Henkinen kynnys siihen on aivan liian korkea ja tuksin kukaan myyjä suostuu sellaiseen tutkimukseen jossa rikotaan kaikki pinnat ja jonka pelkkiä labratuloksiakin saa odotella useita viikkoja.
Rakentamisessakin on ongelma jos rakennusmääräykset ovat sellaisia, että muutaman vuosikymmenen kuluessa asunnossa on jo jokin terveyshaitta. Tätähän emme nyt tiedä, mutta tähän mennessä rakenemääräysten ns. track record ei tällä saralla ole kovin vakuuttava. Tattivaaran yhteydessä olemme tutustuneet useampaankin kohtalotoveriin josta osalla on ollut alla vanhan homepesän sijaan juuri rakennettu, aivan uusi talo.
Meillä on Tattivaaran kanssa edessä kuitenkin kaksi vaihtoehtoa. Joko myymme koko roskan ja muuttamme suhteellisen turvalliseen kerrostaloon ja unohdamme oman puutarhan, autotallin ja muut sensellaiset hömpötykset. Lasten pitää samalla vaihtaa koulua ja varmaan myös kaveripiiriä. Toinen vaihtoehto on purkaa Tattivaara, myydä tontin puolisko ja rakentaa jollain pomminvarmasti homevapaalla ja terveellä metodilla uusi talo. Ja tässä tulee rakenusmääräysten kanssa hankausta.
En luota passiivitalojen rakenteisiin joissa on yleensä styroksinomaista materiaalia lämpäeristeenä. Tuon tyyppinen, solumateriaali imee vettä huonosti, ja luovuttaa sitä vielä huonommin. Vähitellen vettyessään en usko rakenteiden kuivavan ikinä. Omakohtaista kokemusta löytyy kesämökin laitureiden ponttooneista eli ei mitään kovin kattavaa tai tieteellistä täälläkään. Tietty näiden myyjilä on vankka milipide materiaaliensa ylemmyydestä ja edullisuudesta mutta kun penään kymmenien vuosien kokemuksia oikeissa kohteissa niin sellaisia ei ole saatavissa.
Muovikalvot rakenteiden kriittisinä osina ovat suoraan pelsebuubista. Kalvo menee aina jostain kohtaa rikki, viimeistään taulujen, lamppujen ja kaappien kiinnistysten kanssa. Myös teippien liimojen kestoon on vaikea luottaa. Yksikään 15-vuotta vanha teippi ei ole kestänyt. Kalvo rakenteen kriittisenä osana hirvittää, vaikka määräysten tekijöiden ja talojen rakentajien mukaan se on taatusti turvallinen. Joopa joo, niin sanottiin 90-luvulla niistä ilmanvaihdoistakin, ja 80-luvulla muovimatoista kosteuseristeinä, ja...
Talon pitäisi olla muutaman sukupolven mittainen investointi. Quartaalitalouteen tällainen ei valitettavasti oikein istu. Toki kaappeja, pintoja ja kosteuseristyksiä pitää uusia mutta rakenteiden suunnittelussa pitäisi eliniäksi laskeskella vaikka 200 vuotta.
Talo joka on rakennettu 1800 luvun kartanon tai aitan materiaalein ja metodein lienee paras vaihtoehto. Umpi-hirsi rakenne, hengittävät materiaalit ja reilusti tuulettuvat raot ja välit. Toinen vaihtoehto olisi varmaan lasi- ja teräsratkaisu jossa lämpöeristeet on tehty ilman muovikalvoja ja mieluusti umpihirrestä. Tällaisen talon tekeminen on kuitenkin saamieni tietojen mukaan madotonta rakentaan espoon nykymääräysten mukaisesti? Katsotaan mitä tulevaisuus tuo....
lauantai 8. tammikuuta 2011
Käräjäoikeuden vahvistama sovinto sekä seuraavat askeleet
Saimme Tattivaaran korvausasian viime syksynä lopulta pois päiväjärjestyksestä ja historiaan. Sovinto otti henkisesti todella koville enkä siksi ole saanut kirjoitettua siitä aikaisemmin. Rahallisesti sovinto ei riitä mitenkään korvaamaan menetettyä taloa, tai uuden rakentamista, mutta toisaalta se kannatti tehdä sensijaan että olisi riidellyt eri oikeusasteissa vielä toiset kolme tai neljä vuotta. Tunteet kärsivät, järki voitti.
Vaikka tapauksemme olikin ns. selvä eikä vastapuolikaan kiistänyt ongelmia, vain korjausten laajuuden tarpeen ja kustannukset, eli lopulta kyse oli siis rahasta. Tässä on dilemma. Jos haluaa 'oikeutta' eli korvausta täysimääräisenä vastapuoli ei luonnollisesti suostu sellaista maksamaan. Tästä joutuu sitten tappelemaan oikeudessa jona aikana maksaa sitten muita lisäkuluja, mm evakkokämpässä asuminen normaalien asuntolainojen päälle.
Jos evakkoasumisesta on 'ylimääräisiä' kuluja kaikkineen vaikka 1250,- / kk tekee tämä vuodessa jo 15000,-, ja kolmessa vuodessa 45 kEur jne. Jos oikeudessa sitten voittaa kolmen vuoden kuluttua pitää korvausta siis saada tämä 45 kEur tai enemmän kuin mitä nyt saisi sovinnolla. Ja jokainen riidanalainen ja epäselvä päivä maksaa myös henkistä pääomaa. Loppupelissä kaikki siis häviävät, mutta onhan tämä onnettomuus kaikille osapuolille.
Seuraavaksi hakemus valtion asuntorahastoon
Näillä pelimerkeillä meillä ei ole vielä varaa rakentaa uutta taloa vaikika myisimme puolet Tattivaaran tontista pois. Valtion asuntorahastosta (ARA) on kuulemma mahdollista hakea avustuksia tapauksissa, joissa asunto ja omaisuus on mennyt alta esim. tulipalon tai homeen takia.
Odottelemme yhä muutamia todistuksia ennen kuin voimme tehdä hakemuksen, ja sen käsittely kestänee useita kuukausia. Ennen ARA:n päätöstä tulevaisuus on täysin auki, ja asumme evakkokodissa yrittämättä ajatella sitä.
Vakuutushuijaus
Minut on kasvatettu riskien hallintaan ja luottamaan vakuutusyhtiöihin. Siksi meillä ei ollut kotivakuutusta vain yhdestä yhtiöstä vaan itseasiassa peräti kahdesta eri yhtiöstä. On tapaturmavakuutukset ja vakuutukset pitäaikaisille sairastumisille, laajat kotivakuutukset ja matkavakuutukset jne.
Vaikka vakuutus ei korvannut tästä katastrofista juuri mitään kuluja niin onneksi sentään oikeusturvavakuutus kattoi oman asianajajamme kulut, sekä melkoisen osan omista todistelukuluistamme. Näitäkin kuluja tuli sitten hämmästyttävän pitkä penni josta saatiin vakuutukseen melkein kaikki.
Se, että kotivakuutus ei korvaa tällaista perheen kannalta äkillisesti kohdalle tulevaa katastrofia on mielestäni huijausta. Vakuutusyhtiö kun katsoo, että homevaurio ja siitä koituvat seuraukset eivät ole äkillinen, vakuutuksen piiriin kuuluva vahinko vaan vähitellen muodostunut tila. Teknisesti näin onkin. Mutta perheen kannalta tilanne on äkillinen siinä vaiheessa kun vakava homevario todetaan. Alta menee asunto ja suuri osuus omaisuudesta.
Tilanteen vakavuus ei toki selviä yhden päivän tai viikon aikana. Siihen menee pidempi ajanjakso. Asumisen ja olemisen kannalta vaikutus on kuitenkin samaa luokkaa kuin jos lähes koko omaisuus olisi palanut tuhkaksi yhden yön aikana. Paitsi että tässä hometapauksessa koko revohka menee omaan piikkiin, ongelmille ei löydy muuta kattajaa kuin oma perse vaikka olisit kuinka vakuuttanut pahan varalle.
Luonnollisesti vakuuttaminen on jatkossa melko tarkassa syynissä.
Vaikka tapauksemme olikin ns. selvä eikä vastapuolikaan kiistänyt ongelmia, vain korjausten laajuuden tarpeen ja kustannukset, eli lopulta kyse oli siis rahasta. Tässä on dilemma. Jos haluaa 'oikeutta' eli korvausta täysimääräisenä vastapuoli ei luonnollisesti suostu sellaista maksamaan. Tästä joutuu sitten tappelemaan oikeudessa jona aikana maksaa sitten muita lisäkuluja, mm evakkokämpässä asuminen normaalien asuntolainojen päälle.
Jos evakkoasumisesta on 'ylimääräisiä' kuluja kaikkineen vaikka 1250,- / kk tekee tämä vuodessa jo 15000,-, ja kolmessa vuodessa 45 kEur jne. Jos oikeudessa sitten voittaa kolmen vuoden kuluttua pitää korvausta siis saada tämä 45 kEur tai enemmän kuin mitä nyt saisi sovinnolla. Ja jokainen riidanalainen ja epäselvä päivä maksaa myös henkistä pääomaa. Loppupelissä kaikki siis häviävät, mutta onhan tämä onnettomuus kaikille osapuolille.
Seuraavaksi hakemus valtion asuntorahastoon
Näillä pelimerkeillä meillä ei ole vielä varaa rakentaa uutta taloa vaikika myisimme puolet Tattivaaran tontista pois. Valtion asuntorahastosta (ARA) on kuulemma mahdollista hakea avustuksia tapauksissa, joissa asunto ja omaisuus on mennyt alta esim. tulipalon tai homeen takia.
Odottelemme yhä muutamia todistuksia ennen kuin voimme tehdä hakemuksen, ja sen käsittely kestänee useita kuukausia. Ennen ARA:n päätöstä tulevaisuus on täysin auki, ja asumme evakkokodissa yrittämättä ajatella sitä.
Vakuutushuijaus
Minut on kasvatettu riskien hallintaan ja luottamaan vakuutusyhtiöihin. Siksi meillä ei ollut kotivakuutusta vain yhdestä yhtiöstä vaan itseasiassa peräti kahdesta eri yhtiöstä. On tapaturmavakuutukset ja vakuutukset pitäaikaisille sairastumisille, laajat kotivakuutukset ja matkavakuutukset jne.
Vaikka vakuutus ei korvannut tästä katastrofista juuri mitään kuluja niin onneksi sentään oikeusturvavakuutus kattoi oman asianajajamme kulut, sekä melkoisen osan omista todistelukuluistamme. Näitäkin kuluja tuli sitten hämmästyttävän pitkä penni josta saatiin vakuutukseen melkein kaikki.
Se, että kotivakuutus ei korvaa tällaista perheen kannalta äkillisesti kohdalle tulevaa katastrofia on mielestäni huijausta. Vakuutusyhtiö kun katsoo, että homevaurio ja siitä koituvat seuraukset eivät ole äkillinen, vakuutuksen piiriin kuuluva vahinko vaan vähitellen muodostunut tila. Teknisesti näin onkin. Mutta perheen kannalta tilanne on äkillinen siinä vaiheessa kun vakava homevario todetaan. Alta menee asunto ja suuri osuus omaisuudesta.
Tilanteen vakavuus ei toki selviä yhden päivän tai viikon aikana. Siihen menee pidempi ajanjakso. Asumisen ja olemisen kannalta vaikutus on kuitenkin samaa luokkaa kuin jos lähes koko omaisuus olisi palanut tuhkaksi yhden yön aikana. Paitsi että tässä hometapauksessa koko revohka menee omaan piikkiin, ongelmille ei löydy muuta kattajaa kuin oma perse vaikka olisit kuinka vakuuttanut pahan varalle.
Luonnollisesti vakuuttaminen on jatkossa melko tarkassa syynissä.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Ostimme uudet patjat...
Päätimme vaimon kanssa ostaa itsellemme joululahjaksi uudet, kunnolliset joustinpatjat ja niille yhteisen petarin. Hometalon omistajille ja evakkoeläjille tätä ei tarvitse selittää mutta teille muille selitys tulee tässä:
Allergisoituneelle ongelma on, että home tuppaa 'tarttumaan' huokoisiin materiaaleihin kuten paperiin, muoviin, kankaisiin tai juuri patjoihin. Allergisoitunut saa näes oireita hometalossa olleesta patjasta. Liinavaatteet, tyynyt ja peitot yleensä saa sentään pestyä, mutta runkopatjan pesu ei onnistu. Ehdimme syksyllä 2007, juuri ennen kuin Tattivaaran ongelma ratkesi päälle, hankkia uudet runkopatjat sänkyymme.
Juuri hankitut patjat menivät siis muuttojen mukana kiertoon ja palasimme halpispatjakantaan. Palasimme, sillä 2004 Suomeen muuttaessamme totesimme, että vanha parisänkymme ei mahtunut portaikosta yläkertaan ja ostimme halpispatjat 'väliaikaiseksi' ratkaisuksi. Nukuimme siis väliaikaisesti 2004 kesästä - 2007 syksyyn littupatjoilla, ja 2008 keväästä tähän asti taas samanlaisilla väliaikaisilla lituskoilla. Ehkä ne vain sopii meille? ;-)
Sielu lepää, selkä ei
Kun vuoden 2008 kuluessa asuimme useammassa ongelmakämpässä niin emme edes yrittäneet pestä näitä halpispatjoja vaan laskimme ne vain yksinkertaisesti muuttokuluiksi ja ostimme surutta uudet. Emme kärsineet ostaa kalliimpia patjoja jälleen pois heitettäväksi. Ei ainakaan ennen kuin asunto olisi jotenkin varma ja pysyvä.
Näitä halpispatjoja metsästäessä muuten törmää ihan uudella asenteella sänkykauppiaiden myyntipuheisiin ja haluun myydä sitä parempaa hierovaa vyöhykesäätöpatjaa. Sille myyjälle ei vain jaksa selittää, kun selityksestä tulisi pitkä, ja se edellinen myyjä jolle selitti ei tajunnut. Monen satasen sijoittaminen johonkin niinkin väliaikaiseen kuin patjaan tuntuu suurelta riskisijoitukselta, tai ainakin tuhlaukselta. Ja kuka ylipäätään ostaa jostain Uninurkasta monen tonnin patjat?
Mikä on totta ja mikä psykosomaattista?
Olen mielestäni vahva skeptikko ja jäärä epäilijä. Omien homeoireiden hyväksyminen on ollut itselleni kova pala. Ja jatkuvasti miettii, että onko se oireilu todellista vai vain psykosomaattista? Niin tai näin, niin sielunrauhan saa kun muutettuaan homekämpästä uuteen vain yksinkertaisesti hävittää / myy sen mitä ei saa pestyä. Kuten juuri ne patjat.
Allergisoituneelle ongelma on, että home tuppaa 'tarttumaan' huokoisiin materiaaleihin kuten paperiin, muoviin, kankaisiin tai juuri patjoihin. Allergisoitunut saa näes oireita hometalossa olleesta patjasta. Liinavaatteet, tyynyt ja peitot yleensä saa sentään pestyä, mutta runkopatjan pesu ei onnistu. Ehdimme syksyllä 2007, juuri ennen kuin Tattivaaran ongelma ratkesi päälle, hankkia uudet runkopatjat sänkyymme.
Juuri hankitut patjat menivät siis muuttojen mukana kiertoon ja palasimme halpispatjakantaan. Palasimme, sillä 2004 Suomeen muuttaessamme totesimme, että vanha parisänkymme ei mahtunut portaikosta yläkertaan ja ostimme halpispatjat 'väliaikaiseksi' ratkaisuksi. Nukuimme siis väliaikaisesti 2004 kesästä - 2007 syksyyn littupatjoilla, ja 2008 keväästä tähän asti taas samanlaisilla väliaikaisilla lituskoilla. Ehkä ne vain sopii meille? ;-)
Sielu lepää, selkä ei
Kun vuoden 2008 kuluessa asuimme useammassa ongelmakämpässä niin emme edes yrittäneet pestä näitä halpispatjoja vaan laskimme ne vain yksinkertaisesti muuttokuluiksi ja ostimme surutta uudet. Emme kärsineet ostaa kalliimpia patjoja jälleen pois heitettäväksi. Ei ainakaan ennen kuin asunto olisi jotenkin varma ja pysyvä.
Näitä halpispatjoja metsästäessä muuten törmää ihan uudella asenteella sänkykauppiaiden myyntipuheisiin ja haluun myydä sitä parempaa hierovaa vyöhykesäätöpatjaa. Sille myyjälle ei vain jaksa selittää, kun selityksestä tulisi pitkä, ja se edellinen myyjä jolle selitti ei tajunnut. Monen satasen sijoittaminen johonkin niinkin väliaikaiseen kuin patjaan tuntuu suurelta riskisijoitukselta, tai ainakin tuhlaukselta. Ja kuka ylipäätään ostaa jostain Uninurkasta monen tonnin patjat?
Mikä on totta ja mikä psykosomaattista?
Olen mielestäni vahva skeptikko ja jäärä epäilijä. Omien homeoireiden hyväksyminen on ollut itselleni kova pala. Ja jatkuvasti miettii, että onko se oireilu todellista vai vain psykosomaattista? Niin tai näin, niin sielunrauhan saa kun muutettuaan homekämpästä uuteen vain yksinkertaisesti hävittää / myy sen mitä ei saa pestyä. Kuten juuri ne patjat.
tiistai 7. joulukuuta 2010
Kahden talon lumityöloukku
Parina viime yönä on satanut puoli metriä lunta. Tätä on tietenkin turha kertoa muille paikallisille mutta valitanpahan nyt vain. Mutta harvempi on samanlaisessa kahden asunnon lumityöloukussa kuin me; Lumityöt pitää hoitaa sekä evakkokämpästä että Tattivaarasta. Hakemalla hakien tästä on se hyöty, että tulee kuntoiltua enemmän.
Onneksemme meillä on hyväluontoinen naapuri, joka tehdessään naapuriyhtiön traktorikuskin kanssa sopimuksen samantien sopi meidänkin pihatien auraamisesta koneella. Tämä säästää selältäni kaikkiaan 100m lapioimista.
Joku tietty kysyy, että mitä järkeä on käydä lapioimassa tyhjillään olevan talon pihaa? Naimisissa oleville asiaa ei tarvinne selittää, mutta vaimoni haluaa pitää Tattivaaran edes jotenkin asutun näköisenä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)