lauantai 8. tammikuuta 2011

Käräjäoikeuden vahvistama sovinto sekä seuraavat askeleet

Saimme Tattivaaran korvausasian viime syksynä lopulta pois päiväjärjestyksestä ja historiaan. Sovinto otti henkisesti todella koville enkä siksi ole saanut kirjoitettua siitä aikaisemmin. Rahallisesti sovinto ei riitä mitenkään korvaamaan menetettyä taloa, tai uuden rakentamista, mutta toisaalta se kannatti tehdä sensijaan että olisi riidellyt eri oikeusasteissa vielä toiset kolme tai neljä vuotta. Tunteet kärsivät, järki voitti.

Vaikka tapauksemme olikin ns. selvä eikä vastapuolikaan kiistänyt ongelmia, vain korjausten laajuuden tarpeen ja kustannukset, eli lopulta kyse oli siis rahasta. Tässä on dilemma. Jos haluaa 'oikeutta' eli korvausta täysimääräisenä vastapuoli ei luonnollisesti suostu sellaista maksamaan. Tästä joutuu sitten tappelemaan oikeudessa jona aikana maksaa sitten muita lisäkuluja, mm evakkokämpässä asuminen normaalien asuntolainojen päälle.

Jos evakkoasumisesta on 'ylimääräisiä' kuluja kaikkineen vaikka 1250,- / kk tekee tämä vuodessa jo 15000,-, ja kolmessa vuodessa 45 kEur jne. Jos oikeudessa sitten voittaa kolmen vuoden kuluttua pitää korvausta siis saada tämä 45 kEur tai enemmän kuin mitä nyt saisi sovinnolla. Ja jokainen riidanalainen ja epäselvä päivä maksaa myös henkistä pääomaa. Loppupelissä kaikki siis häviävät, mutta onhan tämä onnettomuus kaikille osapuolille.

Seuraavaksi hakemus valtion asuntorahastoon

Näillä pelimerkeillä meillä ei ole vielä varaa rakentaa uutta taloa vaikika myisimme puolet Tattivaaran tontista pois. Valtion asuntorahastosta (ARA) on kuulemma mahdollista hakea avustuksia tapauksissa, joissa asunto ja omaisuus on mennyt alta esim. tulipalon tai homeen takia.

Odottelemme yhä muutamia todistuksia ennen kuin voimme tehdä hakemuksen, ja sen käsittely kestänee useita kuukausia. Ennen ARA:n päätöstä tulevaisuus on täysin auki, ja asumme evakkokodissa yrittämättä ajatella sitä.

Vakuutushuijaus

Minut on kasvatettu riskien hallintaan ja luottamaan vakuutusyhtiöihin. Siksi meillä ei ollut kotivakuutusta vain yhdestä yhtiöstä vaan itseasiassa peräti kahdesta eri yhtiöstä. On tapaturmavakuutukset ja vakuutukset pitäaikaisille sairastumisille, laajat kotivakuutukset ja matkavakuutukset jne.

Vaikka vakuutus ei korvannut tästä katastrofista juuri mitään kuluja niin onneksi sentään oikeusturvavakuutus kattoi oman asianajajamme kulut, sekä melkoisen osan omista todistelukuluistamme. Näitäkin kuluja tuli sitten hämmästyttävän pitkä penni josta saatiin vakuutukseen melkein kaikki.

Se, että kotivakuutus ei korvaa tällaista perheen kannalta äkillisesti kohdalle tulevaa katastrofia on mielestäni huijausta. Vakuutusyhtiö kun katsoo, että homevaurio ja siitä koituvat seuraukset eivät ole äkillinen, vakuutuksen piiriin kuuluva vahinko vaan vähitellen muodostunut tila. Teknisesti näin onkin. Mutta perheen kannalta tilanne on äkillinen siinä vaiheessa kun vakava homevario todetaan. Alta menee asunto ja suuri osuus omaisuudesta.

Tilanteen vakavuus ei toki selviä yhden päivän tai viikon aikana. Siihen menee pidempi ajanjakso. Asumisen ja olemisen kannalta vaikutus on kuitenkin samaa luokkaa kuin jos lähes koko omaisuus olisi palanut tuhkaksi yhden yön aikana. Paitsi että tässä hometapauksessa koko revohka menee omaan piikkiin, ongelmille ei löydy muuta kattajaa kuin oma perse vaikka olisit kuinka vakuuttanut pahan varalle.

Luonnollisesti vakuuttaminen on jatkossa melko tarkassa syynissä.