Sain kaikki lasiterden kattovasat ja etu- ja takavaakapalkin pohjamaalatuksi.
Pohjamaalina vesiliukoinen Tikkurilan Ultra Primer AP Valkoinen. Se peittää melko kevyesti ja oksatkin jäävät aika hyvin näkyviin.
Sain kaikki lasiterden kattovasat ja etu- ja takavaakapalkin pohjamaalatuksi.
Pohjamaalina vesiliukoinen Tikkurilan Ultra Primer AP Valkoinen. Se peittää melko kevyesti ja oksatkin jäävät aika hyvin näkyviin.
Vannesahaamisen jäljiltä palkkien toinen puoli on aika karkea, se ei kelpaa maalattunakaan meillä asuvalle naiselle. Siispä jouduin tasoittamaan palkkien toisen puolen.
Ensin mietin noiden höyläämistä (mulla on tasohöylä) mutta lopulta helpoimmaksi osoittautui leveä nauhahiomakone. Vartissa palkki silisi, ja hiotttavia puoliskoja oli vain 8 kappaletta. Muutaman tunnin homma.
Kovin isoa brohaa ei tuossa vielä uskalla pitää, takka kuivuu vielä monta viikkoa. Mutta pienillä tulilla kokkailu jo onnistuu!
Eilisen jäljiltä piipun jalka on kuivunut niin, että voin purkaa muotin ja leikata piippuun savuaukon. Takan pitää antaa vielä kuivua ainakin muutaman päivän ajan ennen ekojen kynsitulien polttamista.
Kuvassa takan takaosa vasemmalla, ja etuosa oikealla.
Leikkasin tulivillaan sen allaolevan tulivalun hormin kokoisen ja muotoisen reiän. Tuon pitäisi olla melko tarkkaan piipun reiän kohdalla.
Arinatiilien orientaatio ja järjestys nosti meillä asuvan naisen stressitasoja. Tein lopulta CADillä useamman variaation mistä tämä kuvasa näkyvä valikoitui tiilien järjestykseksi.
Rälläköin tiilet valmiiksi ja ladoin paikalleen odottamaan (kuvassa) takkamestaria muuraamaan ne.
Vedin valuun ~ sentin välein viltoja merkattuihin kohtin asti ja sitten naputtelin jäljelle jääneet rivat irti vasaralla.
Loppuosan muuraus oli melko nopeaa ja selväpiirteistä hommaa. Minä leikkasin tiiliä rälläkällä sopiviksi ja takkamestari latoi niitä paikalleen. Taannoin tekemäni pahvimallin osat toimivat sabluunana otsan ja sivujen oikealle muurauskulmille. Sisä- ja ulkokuori erotettiin toisistaan jälleen sentin paksuisella villalla.