Sain kaverin kautta kontaktin luotettavaan laattoittajaan. Tein Kivimiehelle kartan laatoituksesta.
Pihalle tulee Tattivaaran wanhat laatat. Pinkki alue tehdään 50x50 laatalla jota oli vanhan puutarhan poluilla. Oranssi alue tallin sekä pääportaan edustalla tehdään kolmisakaraisella laatalla. Tätä laattaa oli pihalla eniten (kuva vuodelta 2008) eikä sitä ole mistään saatavissa lisää.
Töiden pitäisi alkaa heti rippijuhlien jälkeen, maanantaina 16.5. Katsotaan miten aikataulu pitää.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Pihan laatoitussuunnitelma
Tunnisteet:
Piha,
Pysäköinti,
Tattivaara,
Tattivaara II
tiistai 12. huhtikuuta 2016
Sairaat rakennusmääräykset
Rakennuslehdessä on makoisa artikkeli rakentamisen kulttuurin ja erityisesti rakennusmääräysten sairaalloisuudesta. Juttu on pitkä ja seuraa home-ongelmien kasvua, rakennusmääräysten etenemistä ja tiedon tuskaista kasvamista kronologisesti. Juttu osuu myös meidän Tattivaaran aikoihin.
Eniten tässä pelottaa se, mitä seuraavassa artikkelissa vuonna 2022 kerrotaan tiedettävän olleen pielessä noin vuoden 2012 rakentamismääräyksissä (Positiivinen rakennuslupapäätös saapui (10.5.2012)) ja parhaassa 'hyvässä rakennustavassa'.
Koko juttu: http://www.rakennuslehti.fi/2016/03/nain-suomi-homehtui-hyva-rakentamistapa-sai-aikaan-pahaa-jalkea/
Työterveyslaitoksen painostuksesta eri ministeriöissä oli käynnistynyt mittava määrä toimia homeongelman ratkaisemiseksi. Reijula oli vuonna 1996 toiveikas siitä, että työ tuottaisi tulosta.
”Elämme parhaillaan homeongelman vaikeinta aikaa. Tiedon lisääntyessä, korjaustöiden käynnistyessä ja homeisten rakenteiden saneerauksen jälkeen olemme varmasti pääsemässä voiton puolelle ennen vuosituhannen vaihtumista.”
Vuosikymmentä myöhemmin Reijula joutui toteamaan, että homeongelma oli kaikkea muuta kuin ratkaistu.
”1950- ja 1970-luvuilla rakennetut sairaalat kärsivät homevaurioista ja huonosta sisäilmasta. Niiden takia puolensataa sairaanhoitajaa sairastuu vuosittain esimerkiksi astmaan. Lisäksi vuosittain noin parikymmentä vakavasti sairasta potilasta kuolee altistuttuaan huoneilmaan kulkeutuneille mikrobeille”, kertoi sairaaloiden kiinteistökannan kehittämisprojektissa mukana ollut, silloin jo professoriksi nimitetty Reijula vuonna 2008.
Vuonna 2012 Reijula oli luovuttamassa eduskunnan tarkastusvaliokunnalle raporttia, jossa todettiin:
”Korjausvelka kasvaa koko ajan, minkä vuoksi kosteus- ja homevaurioille altistuu asuintaloissa noin 320 000-600 000 ihmistä ja päiväkodeissa, kouluissa, hoitolaitoksissa ja toimistoissa noin 240 000-360 000 ihmistä. Kosteus- ja homeongelmien laajuudeksi arvioidaan vuosittain 500 miljoonaa euroa.”
Eniten tässä pelottaa se, mitä seuraavassa artikkelissa vuonna 2022 kerrotaan tiedettävän olleen pielessä noin vuoden 2012 rakentamismääräyksissä (Positiivinen rakennuslupapäätös saapui (10.5.2012)) ja parhaassa 'hyvässä rakennustavassa'.
Koko juttu: http://www.rakennuslehti.fi/2016/03/nain-suomi-homehtui-hyva-rakentamistapa-sai-aikaan-pahaa-jalkea/
Tunnisteet:
Muiden homeet,
Rakennuslupa,
Tattivaara
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Tattivaaran wanha Roodosdonneri uuteen kotiin
Tattivaaran pihalla kasvanut wanha Rhododohrondorideri pääsi lopultakin muuttamaan uuteen kotiinsa takapihan rinteeseen. Homman kevätpontimena toimi koiranulkoilutusbaana (Baana jo tontin kulmalla (21.3.2016)) jonka alle kasvin hiukan väliaikaista pidempi (2010-2016) evakkokoti jäi.
Kaivurikuski ystävällisesti nosti Rohdodrondoron tontillemme. Sen raijaaminen lopulliseen paikkaan jäin meidän hommaksi. Ja siinä olikin hommaa.
Multapaakku oli mukavasti kaivurin kauhan kokoinen ja jäässä. Samoin rinne mihin kaivoimme käsin Rohdosdonnerille kuopan. Onneksi kasvia piti vetää ylämäkeen vain muutamia metrejä.
Nyt tästä ei puutu muuta kuin se, että huomaamme Rohdosdorondoron loukkaantuneen tästä alituisesta muuttamisesta. Se varmaan kuolee pois.
Loppusijoituspaikan ja talon väliin rakennan tässä keväällä vielä jossain vaiheessa portaikon.
Kuvassa näkyy myös kaupungin baanan ali asentama keltainen putki (jonka itse tosin hankin). Saan sitä pitkin vedettyä puutarhan kasteluvesille imuletkun jokeen asti.
Kaivurikuski ystävällisesti nosti Rohdodrondoron tontillemme. Sen raijaaminen lopulliseen paikkaan jäin meidän hommaksi. Ja siinä olikin hommaa.
Multapaakku oli mukavasti kaivurin kauhan kokoinen ja jäässä. Samoin rinne mihin kaivoimme käsin Rohdosdonnerille kuopan. Onneksi kasvia piti vetää ylämäkeen vain muutamia metrejä.
Nyt tästä ei puutu muuta kuin se, että huomaamme Rohdosdorondoron loukkaantuneen tästä alituisesta muuttamisesta. Se varmaan kuolee pois.
Loppusijoituspaikan ja talon väliin rakennan tässä keväällä vielä jossain vaiheessa portaikon.
Kuvassa näkyy myös kaupungin baanan ali asentama keltainen putki (jonka itse tosin hankin). Saan sitä pitkin vedettyä puutarhan kasteluvesille imuletkun jokeen asti.
Tunnisteet:
Piha,
Tattivaara,
Tattivaara II
Parin kympin investoinnilla kalut seinään
Vajan sekasotkuun tuli merkittävää parannusta kun investoin työkalukoukkuihin muutaman kympin.
Nyt pysyy lumilapiot, haravat ja muut kepit ainakin jotenkuten ojossa ja järjestyksessä. Kunnes joku laiskimus jättää lapion lattialle.
Taidanpa hakea vielä pari lisäkoukkua.
Nyt pysyy lumilapiot, haravat ja muut kepit ainakin jotenkuten ojossa ja järjestyksessä. Kunnes joku laiskimus jättää lapion lattialle.
Taidanpa hakea vielä pari lisäkoukkua.
Tunnisteet:
Piha,
Sisustus,
Tattivaara II
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



