Asumisen merkkejä - Autorata

Kokosimme autoradan edellisen kerran noin kahdeksan vuotta sitten Tattivaaran autotalliin. Nyt se kaivettiin uudelleen esiin. Rata oli nuorimmalle uusi elämys.

Autot vaativat hiukan paikkailua. Niillä oli näemmä ajeltu evakkovuosien aikana pitkinpoikin ilman rataa ja mm. rattaat olivat solmussa. Kirurgin veitsi pelasti tilanteen.

Rata mahtui kuin mahtuikin alakerran huoneeseen. Tosin osa paloista jäi vielä käyttämättä.

Joskus, kun saamme luvan (lue = nainen joka asuu täällä ei ole kotona) radan voinee kasata kokonaisena olkkariin.

Wanha Escort kulki mutta on kilpailukyvytön noita uudempiaikaisia raasereita vastaan. Valitettavasti se toinen Essu taitaa olla taivaassa.

Liimasin toimivan Escortin perään magneetin ja viiltelin takarenkaisiin hiukan kuvioita niin, että autolla olisi edes jotain saumaa sisäkisoissa. Tein samalla uudet puskurit vanhasta fillarin sisäkumista, josko auto kestäisi taas seuraavat 30 vuotta?

Meillä kävi varkaita - Esikoisen fillari katosi

Esikoisen omilla rahoillaan säästämä, ostama ja vaalima Jopo katosi pihaltamme viime yönä. Joskus illan ja aamun välissä. Vieressä ollut pikkuveljen lukitsematon polkupyörä ei kelvannut varkaalle. Ottaa päähän.