ASO-yhtiö antoi pajuille kyytiä

Tonttimme rajalla, pääasiassa ASO-yhtiön  puolella kasvaa komeita hopeapajuja. Puut ovat nopeakasvuisia mutta myös tunnettuja siitä, että ne kasvaessaan suuriksi lahoavat rungon sisältä, muuttuvat ontoiksi, ja lopulta kaatuvat omaan painoonsa.

Tunnetusti 'pyhä pajupiiska' etsii lähistöltä sen arvokkaimman kohteen minkä päälle kaatua. Ja se kaatuu juuri silloin kun tiellä lojuvista puunkappaleista koituu suurinta haittaa.

Edellisen kerran puut on sipistetty joskus vajaa kymmenen vuotta sitten. Kuvassa  tuo oikeanpuolimmainen ja leikkausen alla oleva runko oli jo ainakin 2012 siivottu oksista, kun ruuvasin siihen kameran kiinni (Time lapse video Tattivaaran purusta (13.6.2012)).

Kyllä tuosta nyt aika alastoman näköinen tuli ilman noita puita. 

Samalla keikalla riipaistiin ASOn tontilta nurin myös tonttitien varresta kolme puuta, ja kadun varresta vielä useampi. 

Metsureilla ja rekoilla riitti tässä hommaa useammaksi päiväksi. 

Samalla kun runkoja katkaistiin pääsi kannoista tarkistamaan runkojen kunnot. Nyt oli  aika oikea aika ottaa nuo alas.

Teiniluolasta toimistoksi

Toinen teiniluola muuttui sopivasti koronan keskellä toimistoksi. Teiniasukaskin on luolastaan jo kadonnut omaan kämppäänsä kaupungin keskustaan.

Maalasimme huoneen, siirtelimme huonekaluja, matala hylly hankittiin, vanhoja huonekaluja myytiin, hommattiin vierassänky ja kaikenlaista. Tämän lisäksi asensimme yhdelle seinälle verhon oven tilalle ja bändin rymyjä vaimentamaan. 

Kaamokseen valoa lunta odottelemaan

 

Myrsky puri grilliin ja kaasulämppäriin

Syysmyräkkä kalusti terassia uusiksi; Sekä kaasugrilli että -lämppäri lähtivät tuulen kyytiin. Toinen kaatui olkkarin oven eteen kovalla paukkeella ja toinen yritti myöhemmin karata koko paikalta. Odottelen sään laantumista ennen kuin menen noita tuonne keliin nostelemaan.

Asfaltin korjausta taas

Huomaa asialliset asfalttiduuniikengät

Osa viime syksynä korjatuista halkeamista ratkesi taas uudelleen tänä kesänä. Viime vuotinen korjausmetodi oli ns oikeaoppinen mutta kallis ja aika työläs (Pihan halkeamien korjaus (7.9.2019)). 

Uudelleen revenneet halkeamat olivat naapurin kohdalla, mutta meidän  ajoväylällä. Meidän puolella viime vuonna korjattu halkeama on vieläkin kunnossa. 

Poltin töhöllä ensin halkeaman kuumaksi. Samalla siellä mahdollisesti oleva orgaaninen materiaali palaa tuhkaksi. Tästä eteenpäin sävelsimme korjausmetodin kanssa. 

Halkeamien leveisiin kohtiin vedimme ämpäriasfalttia ja kapeampiin nestemäistä kylmäbitumia joka on tarkoitettu tiivisteeksi ja kermin tartuntapohjaksi. Siitä kun liuottimet haihtuu niin jää jäljelle  bitumi. 

Tuo nestemäinen kama osoittautui sellaisenaan liian liukkaaksi. Muutaman kokeilun jälkeen keksin sotkea purkissa hiekkapuhallushiekkaa ja bituminestettä. Näin saimme hienojakoista kotitekoista ämpäriasfalttia joka sopi myös pienempien rakojen paikkaamiseen.

Nyt odotellaan tuon kanssa niin, että näemme jäikö sinne vielä reikiä ja kestääkö tuo edes ensi kesään asti.

Fillarikellarin seinä pysyy paikallaan

 Huomasin jo seitsemän vuotta sitten, että fillarikellarin runko  on hiukan irronnut talon seinästä. Lupasin silloin tarkkailla tuota (Fillarikellariin seinä (15.12.2013)).

Saumassa ei ole tapahtunut liikettä. Tuo on siis rakentamisen aikainen murhe joka ei nyt sitten enään liiku. Tämä on hyvä uutinen.

Ulkopuolelta tuo on saman näköinen ja muuttumaton kuten ennenkin. Antura  siis pitäää eikä tuosta tarvitse olla huolissaan.
 

Räystäät ja yläpohja

Perinteinen syysjobi on räystäiden tyhjennys ja yläpohjan tarkistus. Homma tehdään kun puista on lehdet kadonneet ja mielellään olisi vielä kuiva päivä. Vaatimukset osuivat tämän vuoden Isänpäivään.

Teemme homman naapurin kanssa  yhdessä ja molemmat talot putkeen. 

Räystöiden osalta ei ole juuri uutisia, kaadot kunnossa, lehdet poissa. 

En itse päässyt yläpohjaan joten naapuri kiipesi sinne tarkastamaan paikat puolestani. Myrskytuulet ovat levittäneet yläpohjaan taas lisää lehtiä tiilien ja vesikaton raoista. Muuten tuolla ei ollut mainittavaa.

Pitääpä pyytää nuorisoa tuonne poimimaan lehtiä ilman että rikkovat paikkoja.

Lasiterden rungon tiivistyksiä

Vetelin massat lasiterden kattovasojen ja pystytolppien väliiin jäävään rakoon ja liikuntasaumaan. 

Ilmojen lämmetessä keväällä tuon voi sitten maalata päälle. Kulmaraudat ja muut helat saavat sitten samalla pohja- ja pintamaalin påäällensä.

Lasiterden runko pystyyn

Lasiterden rungon pystytys alkoi seinän puoleisten tolppien paikan tarkalla mittaamisella. Sahasimme terassiin hiukan ylikokoiset reiät 24mm pulteille jotka toimivat topllakenkinä. 

Onneksi teräsbetonin päälläoleva kermi jäi tuossa poraushommassa molemmin puoli ehjäksi.

Seinän puolen tolpat porattiin tarkasti paikalleen ja korkoon. Lopuksi ja kurkihirsi nostettiin ylös, porattiin paikalleen ja tolppien pultit vedettiin seinään kunnolla kiinni. 

Etupuolen topissa oli hiukan säätämistää, betoniin valetut tolppakengät kun eivät ole ihan tarkalleen oikeilla paikoilla. Nuo kengät ovat kuitenkin säädettäviä ja niiden säätöjen rajoissa tolpat sai oikeille kohdille.

Teimme laudoista ristituet tolpille, sitten etumainen kurkihirsi saatiin ruuvattua paikoilleen (vielä maassa vas kuvassa).

Olin jo tallissa merkkaillu kurkihirsiin kattovasojen tarkat paikat.

Kun etu- ja takakurki olivat paikallaan kattovasat piti lähinnä nostaa paikalleen. Ruuvasimme reunimmaiset yläpäästä kiinni niin, että etuseinä ei pääse karkuun, ja nostimme jokaisen vasan oikealle paikalle. 

Oli hyvä, että tein kattovasoihin 4mm säätövaran (Vasojen sahaus sabluunan avulla (5.9.2020)). Osoittauitui näes, että talon seinässä on juuri tuon verran heittoa.

Tämän jälkeen homma oli lähinnä palkkikenkien ja kulmarautojen ruuvailua paikalleen. 

Koska en ole vielä edes tilannut laseja vedimme katoksen päälle suojaksi 2mm rakennusmuovin. 3x9 metrin rulla riitti tuohon juuri ja tasan.

Tuo muovi myytiin mulle "kirkkaana". Onhan se sitä ainakin sävyn  vaan ei läpinäkyvyyden osalta.

Meillä asuva nainen käski heti muovin nähtyään tilaamaan lasit. Kunhan ehdin.

Lisää purilaisia takasta

Väänsimme eilen jälleen purilaiset terdetakasta (Ekat tulet ja hampurilaiset terdetakasta (16.8.2020)). Wanha motivaatiotakan parila toimii tässäkin. 

Tuo parilahan on oikeasti rautakaupasta haettu vakiomittainen arina muutaman tulitiilen varassa. Arina toimii tässä hyvin siksi, että siinä on massaa ja kun sen saa kuumaksi se paistaa tasaisesti vaikka tuli ei ihan joka kohtaan tasaisesti loimottaisikaan.

Terden runko pintamaalissa

Sain lopultakin kaikki runkopalkit maalatuksi lopulliseen pintaan. Nyt palkit odottavat kasaamista, se tapahtunee viikolla 40 tai 41 riippuen apumiehen aikatauluista.

Pohjamaalia (Tikkurilan Ultra Primer AP Valkoinen) meni yksi 3 litran purkki sekä muutama desi litran purkista. Pintamaalia (Tikkurilan Ultra Classic RAL 9010) meni karvan vajaa 3 litraa.

Lasiterden pintamaalissa väärä sävy!

Katselin maalipurkkien värikodeja tallissa huolimattomasti. Ostin lasiterden runkoon RAL 9002 sävyä jonka luulin olevan talon puurankenteiden ja räystäiden alapintojen sävy. Vaan tuopa on vain tallin oven ja viereisen fillarikellarin seinän sävy eikä sitä ole muualla. 

Ehdin sutia kolmesta kattopalkista yhden puolen ennen kuin juoksin pihalla maalikepin kanssa tarkistelemassa asiaa.

Oikea sävy (ja maali) on Tikkurilan Ultra Classic RAL 9010 millä on vedetty räystäiden alalaudat, pääoven katoksen puut, takaoven katoksen puut sekä tietty kohta myös uuden lasiterden runko.

Nyt olisi kolme litraa ylimääräistä sävyä.

Lasiterden pystytolpat sahattu

Sain pystytolpat sahatuksi tänään. Pistosahaongelmakin ratkesi kun appiukko osti itselleen samanlaisen saman jonka sitten lainasi minulle. Sahasin palkit myös molemmin puolin.

Vedin pystytolppiin oksien ja reikien kohdalle lakkakitin niin, että pihka ei sieltä ainakaan silmän korkeudella puskisi maalin läpi.  

Kattovasojen lovet saivat samalla myös pohjamaalit. 

Vedän maalipinnan myös kaikkiin piiloon jääviin pintoihin.

Kattovasojen sahaus sabluunan avulla

Mittasin terassin palkkikenkien paikat varmaan viiteen kertaan ollakseni aivan varma terden mitoista. Sitten tulostelin kattovasojen kriittiset osat 1:1 A4 papereille ja lopulta leikkasin sabluunat ylijäämämuovista. 

Noiden sabluunoiden avilla sain piirretyksi muodot palkkeihin tarkkaan ja oikealle paikalle, sekä molemmin puolin palkkia. 

Varmistelin ja tuplavarmistelin ja triplavarmistelin noita mittoja  moneen kertaan. Lopulta päätin tehdä kattovasoista 4mm lyhyeämpiä kuin mitä CAD sanoo, näin työvaraa olisi kasausvaiheessa muutama ylimääräinen milli.

Sahatessa huomasin, että oma nykyttimeni (pistosaha) on rikki. Sillä ei saa suoraa leikkausta kuin 5cm ja sitten se alkaa vetämään vinoon ja pahasti. Hommat keskeytyivät jo muutaman sahauksen jälkeen.

Lasiterden kattovasat ja vaakapalkit pohjamaalattu

Sain kaikki lasiterden kattovasat ja etu- ja takavaakapalkin pohjamaalatuksi. 

Pohjamaalina vesiliukoinen Tikkurilan Ultra Primer AP Valkoinen. Se peittää melko kevyesti ja oksatkin jäävät aika hyvin näkyviin. 

Lasiterden runkopuiden hiontaa

Takan valmistuttua tuli aikaa keskittyä lasiterden runkoon.

56x225mm liimapuupalkkeja ei saa Suomesta valmiina, ne pitää sahata 115x225 palkista. Jouduin siis hankkimaan parillisen määrän vannesahattuja 56x225 palkkeja. 

Vannesahaamisen jäljiltä palkkien toinen puoli on aika karkea, se ei kelpaa maalattunakaan meillä asuvalle naiselle. Siispä jouduin tasoittamaan palkkien toisen puolen.  

Ensin mietin noiden höyläämistä (mulla on tasohöylä) mutta lopulta helpoimmaksi osoittautui leveä nauhahiomakone. Vartissa palkki silisi, ja hiotttavia puoliskoja oli vain 8 kappaletta. Muutaman tunnin homma. 

Ekat tulet ja hampurilaiset terdetakasta

Tänään panin terassin takkaan ekat kynsitulet. Sain samalla tehdyksi myös ensimmäiset hampurilaiset. Tulipa mainioita!

Kovin isoa brohaa ei tuossa vielä uskalla pitää, takka kuivuu vielä monta viikkoa. Mutta pienillä tulilla kokkailu jo onnistuu!

Piipun avaus

Eilisen jäljiltä piipun jalka on kuivunut niin, että voin purkaa muotin ja leikata piippuun savuaukon. Takan pitää antaa vielä kuivua ainakin muutaman päivän ajan ennen ekojen kynsitulien polttamista.

Kuvassa takan takaosa vasemmalla, ja etuosa oikealla. 

Leikkasin tulivillaan sen allaolevan tulivalun hormin kokoisen ja muotoisen reiän. Tuon pitäisi olla melko tarkkaan piipun reiän kohdalla. 

Tuohon tulee päälle 2,5m pitkä ja 400x400mm kokoinen harkkopiippi jossa on 160mm hormi. En ole vielä edes tilannut piipun osia. 

Slammaus, arinatiilien muuraus ja piipun jalan valmistelu

Arinatiilien orientaatio ja järjestys nosti meillä asuvan naisen stressitasoja. Tein lopulta CADillä useamman variaation mistä tämä kuvasa näkyvä valikoitui tiilien järjestykseksi. 

Rälläköin tiilet valmiiksi ja ladoin paikalleen odottamaan (kuvassa) takkamestaria muuraamaan ne.  

Arinatiilet muurattiin paikalleen ihan tavallisella muurauslaastilla. Niiden väliin ei tule muuta kuin ilmaa ja vähitellen tuhkaa. Ne ovat käytännössä irti seinistä.

Takan kuoren yläosan hattuun tehtiin murauslaastilla suoristus ja piipun jalan pohja. Piippuhan ei seiso tulivalun päällä vaan paino on punatiilillä muuratun kuoren päällä.

Samalla keikalla takkamestari slammasi muurauslaastilla pinnat rappausta vaille valmiiksi (kuvassa oikean kyljen alaosa vielä kesken).

Takkamestarin osalta homma on valmis. Mulle jää vielä piipun avaaminen sekä itse piipun muuraus. Teen piipun vasta kun ainakin lasiterden runko on kasassa, tuo runko voi näes samalla toimia rakennustelineenä. 

Terdetakan yläosan muuraus loppuun

Korjasin valuvian (Yläosan muuraus ja valuvika (30.7.2020)) takkamestarin isolla rälläkällä. Homma oli nopea 10 minuutin sutaisu, turhaan skagasin tuota etikäteen. 

Vedin valuun ~ sentin välein viltoja merkattuihin kohtin asti ja sitten naputtelin jäljelle jääneet rivat irti vasaralla. 

Loppuosan muuraus oli melko nopeaa ja selväpiirteistä hommaa. Minä leikkasin tiiliä rälläkällä sopiviksi ja takkamestari latoi niitä paikalleen. Taannoin tekemäni pahvimallin osat toimivat sabluunana otsan ja sivujen oikealle muurauskulmille. Sisä- ja ulkokuori erotettiin toisistaan jälleen sentin paksuisella villalla. 

Terdetakan yläosan muuraus ja valuvika

Yläosan muuraus aloitettiin otsan ylityksellä. Siihen tulee rautavahvistettu tiilimuuraus. Muurauksen ajaksi ylitys tuettiin paikalleen muutamalla laudalla. 

Huomaa myös tulivilla joka jälleen erottaa sisä- ja ulkokuoren toisistaan.
 

Otsaan tuli kaksi kerrosta tiiliä ja myös niiden väliin raudat. Otsan ylityksen pitäää antaa kuivaa ennen kuin niiden yläpuolinen osa muurataan loppuun.

Tiiliä ja ajatuksia tässä pyöritellessä huomasimme, että valu on ylhäältä etuosastaan liian leveä. Tiilikuori ei siihen halutussa muodossa mahdu päälle.

Valu on tuosta kohtaa paksu joten sen puolesta tuossa ei ole ongelmaa. Piirsimme valuun  merkit sille, mihin asti joudun leikkaamaan valusta kulmaa pois. Tuo onnistunee rälläkällä vähän samaan tapaan kuin tiilienkin leikkaaminen.

Valumuotin purku

Pääsin tänään purkamaan takan yläosan valumuotin. Jännitys oli kova mutta valu on onnistunut!

Keskivaiheilla valua, kun meillä oli kuivempaa massaa, jäi pinnaltaan hiukan karkeaksi. Takkamestari kuitenkin sanoi, että tuo ei haittaa menoa.

Valu lepää muuratun tulitiiliseinän päällä. Tuohon tulee päälle kuorimuuraus ja lopulta itse savupiippu. Piipun paino tulee kuoren eikä itse valun päälle, piippu on siis irti tuosta alaosan tulipesästä ja tulivalusta. 

Valun sisäpuolelta styroksit lähtivät kerroksittain pienissä paloissa. Sisäpintaan jäi kiinni teippiä ja jätesäkkiä mutta ne kyllä palavat sielä ajallaan pois. 

Terdetakan yläosan tulivalu

Edellisen muurauksen kuivumista odotellessa tein pahvista yläosalle muotin. Tarkoitus oli varmistaa, että se mikä oli CADin pohjalta hyväksytty toimii myös luonnossa. 

Laitoin takan otsaan myös pihalta löytyneen palkin, harkinnan jälkeen tuo ei kuitenkaan tule tuohon. Menisi muuraus ja sen tukeminen hankalaksi.

Muotin sisäosa tehtiin styroksista. Komeus tuettiin tulipesän allaolevaan betonilaattaan tiilien avulla. 

Leikkasin styroksinpalat nykyttimellä ja ne kiinnitettiin toisinsa Lassevaarin vanhoilla perintönauloilla. Nauloja ei vahingoitettu tässä toimessa.

Styroksin päälle vedin jätesäkin jonka teippasin tiiviiksi. Tämä kuulemma helpottaa muotin irroitusta. 

Muotin ulkokuori saatiin leikattua vanhoista ylijäämävanereista joista oli luonnonoloissa tullut sopivan pehmeitä taivutteluun mutta vielä kuitenkin niin jämäköitä, että uskalsi tähän käyttää.

Muotin avulla valusta tulee ohuimmillaan neljän sentin paksuinen.

Itse valu tehtiin tulimassalla jossa on näemmä paljon posliinirouhetta seassa. Ostin etukäteen neljä säkkiä valumassaa mutta menekki oli kuusi, eli kaksi piti käydä hakemassa kesken töiden. Ostimme samalla muutamia tiiliä lisää yläosan kuorta varten.

Tökin valumassaa muottiin tikulla. Parhaiten perille meni mahdollisimman märkä massa, mitä kuivempaa tavaraa sen hankalampi sen ujuttaminen tuonne väliin oli.  Tässä on hyvä huomata myös, että tulivaluun ei tule raudoituksia.

Nyt pitää jännittää muutama päivä, että miten tuo valu onnistui...