Nelihenkinen perheemme on asunut nyt jo puoli vuotta kaksiossa. Tämän lisäksi meillä on satunnaisesti yöpynyt vaimoni anoppi, jonka kämppä tämä itseasiassa on. Asumisen piti olla nopea, väliaikainen ja lyhyt juttu joten kiireessä kämppään jäi vielä kaikki äitini tavarat. Rupeaa riittämään.
Toisaalta, ihminen on hämmästyttävän sopeutuvainen ja pakon alla tottuu mihin tahansa. Hiukan tietty säälittää lasten läksyjen teko käytävän lattialla mutta tuntuvat nuokin sopeutuvan.
Pian muutetaan takaisin kotiin. Kaikki osapuolet odotavat sitä kovasti.
