Meillekiin saatiin putki valmiiksi

Valokuitusaaga jatkuu (edellinen juttu Valokuitu ei tullutkaan vielä, putki kuitenkin lähestyy jo (31.5.2025)). Nyt meillekin saatiin putki valmiiksi, seuraavaksi sinne putkeen pitää saada se kuitu. Se puhalletaan sinne paineilmalla. 

Meidän tonttiputki löytyi kuin löytyikin nyt samasta montusta missä naapurinkin putket olivat. Tätä yritin tekijöille kertoa ja uskoivat vasta kun kaivoin esiin vanhoja rakentamisen ajan kuvia (2022-08 blogista puuttui oleelliset kuvat). Plus salaisuus oli uusi porukka, joka osasi sitä maagista putkitutkaa käyttää. 

Tähän kolmen tunnin urakkaan paloi siis viisi täyttä kaivuupäivää, jos lasketaan meidän ja naapureiden yhteiset kaivuut mukaan. Eikä yläpuolen kaksi taloa ole vielä ades valmiina, ne kaivettaneen myöhemmin. Sielläkin tavoitteena on löytää tonttiputket ilman asfaltin avaamisen tarvetta.

Mutta kuidun putken pää on nyt teknisessä tilassa. Seuraavaksi joku tulee puhaltamaan sinne valokuidun, ja kytkemään sen.

Lisää faunaa puutarhassa - Huonoja uutisia rotille

Bongasin pari nuorehkoa kyykärmestä meidän pihalta. Tiesin jo aikaisemmin, että tuossa penkereessä assustaa yksi käärme, ja takapihalla vajan alla toinen täysikasvuinen. 

Tämä on ilouutinen, ja rottien kannalta huono uutinen (Rottapostia naapurustosta (9.4.2025)). Mieluummin otan  pihalle käärmeitä kuin rottia.

Toivottavasti kukaan naapuri ei käy näiden käärmeiden kimppuun, pitää kuitenkin varoittaa niistä.

Valokuitu ei tullutkaan vielä, putki kuitenkin lähestyy jo

No ei se hommat mennyt niinkuin ilmoitettiin. Porukka saapui ajallaan mutta eivät he edes tienneet mihin saakka linjaa oli aiemmin rakennettu. Meinasivat aloittaa kaivuun 50m väärästä kohdasta. Ja kaivuu-ura ei ole ilmoitetun 5cm levyinen (Valokuitutoimittajan yllätysilmo (19.5.2025)) vaan puolimetrinen ja kauhan levyinen, kuten oletinkin.

Kolmen tunnin sijaan hommaan meni kolme päivää (kaivuun aloitus  oli 26.5), jonka seurauksena kaksi meidän viidestä naapuritalosta on kytketty. Tai no, ei ole kytketty, mutta putki jota pitkin kuitu vedetään on perillä. Meidän talo, ja yläpuolen naapureiden putkitukset on vielä tekemättä.

Melkein päivä tuhraantui siihen, että ensin tekijöillä ei ollut kaapeliputkitutkaa jonka avulla talojemme olemassaolevat tonttiputket olisi voinut löytää. Sitten kun tuo ihmelaite saatiin sitä ei oikein osattu käyttää. Tavoite kuitenkin on, että esim meille asti ei avattaisi asfalttia vaan kuitu saadaan matkalta putkeen.

Meidän tonttijakomon edestä löytyi tutkan avulla lähinaapurin eli 12B:n tonttiputki. Pojat leikkasivat tästä potilaan auki.

Kaivantoa tehdessä yhden naapurin nykyiset netti- ja puhelinlinjatkin poikkastiin. Ongelma oli, että tuo kaapeli oli ns puutarhaputkessa melko pinnassa, ja siitä puuttui varoitusnauha.

Tässä naapurin (ja rakentajien) onni oli, että mulla sattui olemaan sopivia korjausvälineitä hyllyssä. Puolen tunnin katkon jälkeen netti pelasi taas.

Tilanne illalla. Viidestä talosta kahdella on perillä putki, kuitua ei kenelläkään. Jatkoa on luvassa jossain vaiheessa.

Kaivurimies kertoi, että nyt noihin kaivantoihin kannattaa laittaa väliaikainen asfaltti koska maa painuu vielä. Lopullinen pinta kannattaa tehdä vasta myöhemmin.

Valokuitutoimittajan yllätysilmo

Nykyinen VDSL on nihkeä

Valokuitutoimittaja ilmoitti yllättäen, että nyt se alkaa. Tätähän on jo tovi odoteltu (tilaus 21.11.2022, edellinen juttu aiheesta Kuitutoimittajalta uusi aikataulu ensi keväälle (20.11.2024)). 

Kaivuu tehdään lapiolla, maasahalla tai täryauralla sen mukaan, mikä menetelmä sopii parhaiten pihanne olosuhteisiin. Kaivu-ura on noin viiden senttimetrin levyinen, ja se ennallistetaan heti työn valmistuttua. Pihalla voi liikkua normaalisti kaivuun aikana. 

Ehdotamme suunnittelun ja kaivuun ajankohdaksi perjantaita 30.5 klo 8 alkaen. Suunnittelu kestää noin 30 minuuttia. Kaivuu kestää noin kolme tuntia riippuen pihan olosuhteista.

Samalla kun viestittelin toimittajan ja naapureiden kanssa selvisi, että osalle naapureista netti tuleekin jo keskiviikkona eli meidän  talot tehdään vimeisenä.

Kevään ilmansuodatinten vaihto hiukan myöhässä

Olen vaihtanut ilmansuodattimet syksyllä ja keväällä, yleensä huhti- ja lokakuussa. Nyt kevään vaihto venähti. En ole noita vaihtoja tänne näemmä juuri bloggaillut. Pitäisi kai.

Vaihdon yhteydessä putkistossa aina hiukan pölähtää, kun IV-kone sammutetaan ja käynnistetään. Sen seurauksena meillä on katon ja IV-venttiilien kurotteluimurointia (kuvassa).

Brutus taas hommiin, ja siniselle kukalle suoja

Laitoin eilen taas Brutuksen hommiin. Keskellä nurtsia on jokin sininen luonnonkukka jonka lajinimenkin meillä asuva nainen tiesi, ja jota hän halusi varjella.

Tein tuolle kukalle pienen brutus-suojan, jos se ehtisi tuosta sitten ensi kevättä varten siementää niin, että nurtsille tulisi kevätkukkia ennen leikkuukauden avaamista.

Mustan Munan kevätseikkailu

Tein Mustalle Munalle keväthuoltoa. Jätin siihen syksyllä laiskuuttani hiilet paikalleen, sentään tuhkat tyhjensin ennen talven tuloa (kuten melkein joka vuosi). Tuon kanssa huolena on ollut se haljennut tulipesä (Mustan Munan pesä halkesi (18.7.2024)).

Päätin kevään kunniaksi siis tyhjentää ja pesaista grillin. Samalla tulisi tarkistettua, voiko tuolle pesälle tehdä jotain, ja onko Munassa muita vaurioita?

Tässä on huoli koska maahantuojan nettisivut ovat kadonneet, eikä hakemallakaan löydy Rebel tai Limousine kamado-grillille uutta tulipesää. Jos kauppias meni nurin, niin tässä pitää miettiä jotain muunmerkkistä mutta samalla Munan mitoille sopivaa pesää.

Ainakin tuo tulipesä on perusteellisen halki. Nostin sen pöydälle ylösalaisin (kuvassa) ajatuksena 'jos sille voisi tehdä jotain'. 

Ainakin tulilaastilla tuon liimaamista voisi ehkä yrittää. Tulilaastia ei nyt ole käsillä. 

Harkitsin myös ihmebandun vetämistä tuon ympärille vanteeksi mutta tuon pesän muoto on sellainen, että bandu ei siinä pysy.

Samalla kun pyörittelin Munan osia käsissäni huomasin, että arinassa on muutaman sentin mittainen halkeama. Ei kovin iso mutta kuitenkin. Pitää siis laittaa myös uusi arina hankintalistalle.

Tulipesän korjaamista miettiessäni, ja osia takaisin grilliin latoessa tulin ajatelleeksi että tuon voisi tunkata paikalleen jollain. Asian voisi hoitaa esimerkiksi hiekka tuolla Munan kuoren ja pesän välissä. Tai pienet tulitiilen palaset.

Siis jotain joka sallii lämpölaajenemisen mutta samalla tunkkaa pesän paikalleen niin, että nuo puoliskot eivät pääse liikkumaan. Riskinä tietty on, että munan kuori halkeaa jos liikkumavarat luppuvat. Tai jotain muuta jännää sattuu.

Taitaa vain olla parasta ottaa mitat ja tilata Mustalle Munalle vierasta pesää. Tästä ehkä myöhemmin lisää.

Rottapostia naapurustosta

Naapurustoon ja myös meille tuli tammikuussa kirje, että siellä loukutetaan ja mykytetään rottia. Muutama naapuri, lähempänä tietä on maininnut myös nähneensä näitä heidän roskistensa lähistöllä. Meillä asti täällä perällä näitä jyrsijöitä ei ole näkynyt, paitsi tähän asti. 

Tänään huomasimme neljä rottaa vajan edustalla. Kuvassa kaksi. Ajattelin, että vajan takana kivikossa asuva isohko kyykäärme ja silloin tällöin pihallakin loikkinut hyväturkkinen kettu olisivat huolehtineet noista. Vaan kehvelit eivät ole.

Pitääkin heti selvittää torjuntaa. Tähän varmaan joudutaan palaamaan vielä.

Kevään latvantasauspäivä

Tuijien latvat saivat taas kyytiä. Ovat kuulemma päässeet aivan liian pitkiksi. Edellisen kerran tasasimme noita kolme vuotta sitten (Tuijien latvantasauspäivä (14.8.2022)).

Tämä pitää kuulemma tehdä näin keväisin, eikä elokuussa kuten edellisellä kerralla.

Lampun jalka ja varjostin

Löysin viime kesänä Berliinin kirpparilta lasipään. Se sopii hattutelineeksi. Pää on meillä eteisessä kaapin päälä ja jäi siellä liian alas ja piiloon. Kaipasin siihen myös valoa.

Piirsin päälle jalan johon saa E27-kannan, tai sovittemella E14 polttimolle. Jalan pitää olla riittävän leveä ja tukeva koska huidon hattuani tuonne useampia kertoja päivässä. 

Jalan tulostamiseen (Esineiden valmistusta - Snapmaker 2.0 (10.12.2024)) meni hulppeat 16 tuntia vaikka jätin sisärakenteet aika harvaksi. Tein jalan mustasta PLA:sta. Samalla tuli testatuksi pariinkin kertaan miten työn voi jättää kesken, ja jatkaa sitä myöhemmin uudelleen ilman, että kappaleeseen jää näkyviä jälkiä paussista.

Mutta himmeinkin E14 ledilamppu tuntui tuolla kaapin päälllä liian kirkkaalta. Onneksi mulla oli myös läpinäkyvää oranssia PLA:ta hyllyssä.

Piirsin varjostimeksi simppelin vaasin jonka voi kipata jakaan lampun päälle. Tuon tulostumiseenkin meni vain reilu tunti. Nyt homma toimii. 

Meillä asuva nainen sanoi, että haluaa kokeilla päähän vielä himmeitä kausiledivaloja. Joskus tuotakin sitten.