Terassisohvan suunnittelua

Ostimme jo vuosi sitten huonekalutaivaan tarjouksesta ulkosohvatyynyjä. Saunan edustan terdelle tulee lepolinnoitus.

Pääsimme Vapun alla mallailemaan tyynyjä paikoilleen. Tyynyjen löydettyä paikkansa piirtelin ekan luonnoksen tulevista linnakkeista. En tee enään mitään ilman CADipiirroksia.

Pihan laatoitussuunnitelma

Sain kaverin kautta kontaktin luotettavaan laattoittajaan. Tein Kivimiehelle kartan laatoituksesta.

Pihalle tulee Tattivaaran wanhat laatat. Pinkki alue tehdään 50x50 laatalla jota oli vanhan puutarhan poluilla. Oranssi alue tallin sekä pääportaan edustalla tehdään kolmisakaraisella laatalla. Tätä laattaa oli pihalla eniten (kuva vuodelta 2008) eikä sitä ole mistään saatavissa lisää.

Töiden pitäisi alkaa heti rippijuhlien jälkeen, maanantaina 16.5. Katsotaan miten aikataulu pitää.

Sairaat rakennusmääräykset

Rakennuslehdessä on makoisa artikkeli rakentamisen kulttuurin ja erityisesti rakennusmääräysten sairaalloisuudesta. Juttu on pitkä ja seuraa home-ongelmien kasvua, rakennusmääräysten etenemistä ja tiedon tuskaista kasvamista kronologisesti. Juttu osuu myös meidän Tattivaaran aikoihin.

Työterveyslaitoksen painostuksesta eri ministeriöissä oli käynnistynyt mittava määrä toimia homeongelman ratkaisemiseksi. Reijula oli vuonna 1996 toiveikas siitä, että työ tuottaisi tulosta.

”Elämme parhaillaan homeongelman vaikeinta aikaa. Tiedon lisääntyessä, korjaustöiden käynnistyessä ja homeisten rakenteiden saneerauksen jälkeen olemme varmasti pääsemässä voiton puolelle ennen vuosituhannen vaihtumista.”

Vuosikymmentä myöhemmin Reijula joutui toteamaan, että homeongelma oli kaikkea muuta kuin ratkaistu.

”1950- ja 1970-luvuilla rakennetut sairaalat kärsivät homevaurioista ja huonosta sisäilmasta. Niiden takia puolensataa sairaanhoitajaa sairastuu vuosittain esimerkiksi astmaan. Lisäksi vuosittain noin parikymmentä vakavasti sairasta potilasta kuolee altistuttuaan huoneilmaan kulkeutuneille mikrobeille”, kertoi sairaaloiden kiinteistökannan kehittämisprojektissa mukana ollut, silloin jo professoriksi nimitetty Reijula vuonna 2008.

Vuonna 2012 Reijula oli luovuttamassa eduskunnan tarkastusvaliokunnalle raporttia, jossa todettiin:

”Korjausvelka kasvaa koko ajan, minkä vuoksi kosteus- ja homevaurioille altistuu asuintaloissa noin 320 000-600 000 ihmistä ja päiväkodeissa, kouluissa, hoitolaitoksissa ja toimistoissa noin 240 000-360 000 ihmistä. Kosteus- ja homeongelmien laajuudeksi arvioidaan vuosittain 500 miljoonaa euroa.”

Eniten tässä pelottaa se, mitä seuraavassa artikkelissa vuonna 2022 kerrotaan tiedettävän olleen pielessä noin vuoden 2012 rakentamismääräyksissä (Positiivinen rakennuslupapäätös saapui (10.5.2012)) ja parhaassa 'hyvässä rakennustavassa'.

Koko juttu: http://www.rakennuslehti.fi/2016/03/nain-suomi-homehtui-hyva-rakentamistapa-sai-aikaan-pahaa-jalkea/

Tattivaaran wanha Roodosdonneri uuteen kotiin

Tattivaaran pihalla kasvanut wanha Rhododohrondorideri pääsi lopultakin muuttamaan uuteen kotiinsa takapihan rinteeseen. Homman kevätpontimena toimi koiranulkoilutusbaana (Baana jo tontin kulmalla (21.3.2016)) jonka alle kasvin hiukan väliaikaista pidempi (2010-2016) evakkokoti jäi.

Kaivurikuski ystävällisesti nosti Rohdodrondoron tontillemme. Sen raijaaminen lopulliseen paikkaan jäin meidän hommaksi. Ja siinä olikin hommaa.

Multapaakku oli mukavasti kaivurin kauhan kokoinen ja jäässä. Samoin rinne mihin kaivoimme käsin Rohdosdonnerille kuopan. Onneksi kasvia piti vetää ylämäkeen vain muutamia metrejä.
 
Nyt tästä ei puutu muuta kuin se, että huomaamme Rohdosdorondoron loukkaantuneen tästä alituisesta muuttamisesta. Se varmaan kuolee pois.

Loppusijoituspaikan ja talon väliin rakennan tässä keväällä vielä jossain vaiheessa portaikon.

Kuvassa näkyy myös kaupungin baanan ali asentama keltainen putki (jonka itse tosin hankin). Saan sitä pitkin vedettyä puutarhan kasteluvesille imuletkun jokeen asti.

Parin kympin investoinnilla kalut seinään

Vajan sekasotkuun tuli merkittävää parannusta kun investoin työkalukoukkuihin muutaman kympin.

Nyt pysyy lumilapiot, haravat ja muut kepit ainakin jotenkuten ojossa ja järjestyksessä. Kunnes joku laiskimus jättää lapion lattialle.

Taidanpa hakea vielä pari lisäkoukkua.

Elisa sai vihdoinkin netin kytkettyä

Pitkään odotettu nettiliittymän parannus (Elisan hitaat toimitukset (23.2.2016)) saatiin vihdoin tänään kytkettyä. Nyt piisaa.

Tätä odotellessa oli toimituksessa vielä yksi mutka. Kun pari viikkoa sitten soittelin asiakastukeen ja kyselin liittymän päivityksestä sieltä lopulta vastattiin hiukan yllättäen, että ei meille mitään parannusta ole tulossakaan vaan vanha käpyinen ADSL jää käyttöön.

Tähän ilmoitin, että haluan talokaapelista maksetut rahat sitten takaisin korkoineen, sekä korvaukset vähintään viime syksystä lähtien kun lupasivat korjata tilanteen. Ja heti seuraavana aamuna soitti asentaja, että meille tulee sittenkin VDSL ja jo viikon päästä.

Tuo viikko on Elisalla näemmä 12 päivän mittainen. Elisan kalenterissa kaksi kuukautta on oikeasti neljä (Elisa tuomassa valokuidun (15.10.2015)) joten  logiikka on selvä.

Mutta nyt meillä on vihdoinkin, vuodesta 2004 asti kärsityn matolangan tilalla, oikea yhteys. Seuraavaksi jännitän miten tuo nopeusluokka ja yhteys kestää oikeaa kuormitusta.

Pojan huoneen maalaus ja uusi taso

Nuoremman pojan huoneen seinien maalaus sekä uuden tason / kaapin kasaaminen olivat pääsiäisohjelmassa. Valmista tuli, kuten kuvasta näkyy.

Harmaa piti maalata kahdesti ja oranssi kolmesti tasaisen pinnan saamiseksi.

Verhot ikkunaan

Sain vihdoin myös makuuhuoneen ikkunaan verhot paikalleen. Kangas on odottanut ompelua jo toista vuotta kunnes talossamme asuva nainen sai homman hiljakkoin hoidettua.

Muissa ikkunoissa on jo koirabaanaa (Baana tontin kulmalla (21.3.2016)) ajatellen näkösuojat (Silikonikalvot ikkunoihin (20.3.2016)).

Kuvassa ikkunasta pilkahtaa tuo rakastettu hiihtoväylä.

Koirabaana jo tontin kulmalla

Fillariväylän rakentaminen on edennyt jo tontin kulmalle. Maastokatselmoinnissa sitä ei saatu meidän inttämisestä huolimatta siirrettyä yhtään (Puistoraitin maastokatselmointi (22.2.2016) ja Silikonikalvot ikkunoihin (20.3.2016)).

Kuvassa näköalat saunan terassilta.

Kodinhoitohuoneesta katsottuna raitti tulee jo lähelle. Koira- ja fillariraitti on siis tuollainen rekan ajettava väylä. Mahtuu mopolla vetään paskarinkiäkin.

Raitin maisemointi tehdään vasta kun kevät on pidemmällä. Valot ja niiden sähkövedotkin puuttuvat vielä.

Lähimmillään raitti on siis 50cm tontin kulmasta omenapuun kohdalla. Kaivurikuski oli tehnyt tien 'liian kauas' (kuvassa) ja työmaajohtaja kävi tänä aamuna korjaamassa linjaa.

Kaivurikuski lupasi siirtää Tattivaaran evakossa olevan rhodon tuosta turvaan takaisin meidän puolelle, ja laittaa tien ali putken niin, että saan puutarhaan vedet joesta kuten ennenkin.

Silikonikalvot ikkunoihin

Tein vanhoista pölkyistä vihdoinkin halkoja, haimme Ikeasta kaverille pöydän ja tasot pojan hyllyprojektia varten, teimme sukulaisten kanssa poroa (minä lähinnä huutelin sermin takaa), laitoin ikkunoihin Liiteristä löytyneet (halvat) väliaikaiset (?) näkösuojasilikonit koirabaanaa varten, vierastimme meillä kyläilijöitä ja leikin Kopin (staffiuros) kanssa, hoidin naapurille myymistäni maaputkista osan takaisin koirabaanan alitusta varten, piilottelin kiinanmuovia, suunnittelin yhden kenkähyllyn ja jätin WC-paperitelineen maalaamatta vaikka olin sen luvannut tänään maalata.

Sunnuntai = Lepopäivä