Asumisen merkkejä - Autorata

Kokosimme autoradan edellisen kerran noin kahdeksan vuotta sitten Tattivaaran autotalliin. Nyt se kaivettiin uudelleen esiin. Rata oli nuorimmalle uusi elämys.

Autot vaativat hiukan paikkailua. Niillä oli näemmä ajeltu evakkovuosien aikana pitkinpoikin ilman rataa ja mm. rattaat olivat solmussa. Kirurgin veitsi pelasti tilanteen.

Rata mahtui kuin mahtuikin alakerran huoneeseen. Tosin osa paloista jäi vielä käyttämättä.

Joskus, kun saamme luvan (lue = nainen joka asuu täällä ei ole kotona) radan voinee kasata kokonaisena olkkariin.

Wanha Escort kulki mutta on kilpailukyvytön noita uudempiaikaisia raasereita vastaan. Valitettavasti se toinen Essu taitaa olla taivaassa.

Liimasin toimivan Escortin perään magneetin ja viiltelin takarenkaisiin hiukan kuvioita niin, että autolla olisi edes jotain saumaa sisäkisoissa. Tein samalla uudet puskurit vanhasta fillarin sisäkumista, josko auto kestäisi taas seuraavat 30 vuotta?

Meillä kävi varkaita - Esikoisen fillari katosi

Esikoisen omilla rahoillaan säästämä, ostama ja vaalima Jopo katosi pihaltamme viime yönä. Joskus illan ja aamun välissä. Vieressä ollut pikkuveljen lukitsematon polkupyörä ei kelvannut varkaalle. Ottaa päähän.

Kaidesuunnittelu on varma kesän merkki

Tasanteen ulkoreunan kaide on jotenkin töpön näköinen, tässä kuvassa sekä luonnossa oikeassa paikassa rimoilla mallattuna. Hyvät ideat tervetulleita.

Portaan alaosan ja fillarikellarin seinän väliin jäävään kolmioon tulee istutuskaatikko johon voi laittaa vaikka murattia. Vuosien kuluessa myös se kasvaa peittämään kaidetta. Josta seurannee ruosteongelma...

Terassien laudoitusten ja pääsisäänkäynnin viereisen tasanteen kaiteiden suunnittelu on käynyt kuumana pääisiäisen ajan. Netistä ja laajemmasta naapurustosta on aktiivisesti vakoiltu mallia erilaisille kaidevaihtoehdoille.

Alunperin yksi suunnittelun peruskriteereistä oli näkösuoja. Jossain vaiheessa vain tuo kriteeri hylättiin täysin.
- Voihan siihen sitten ripustaa kukkaruukkuja, kasveja ja penkin, sanoi eräskin meillä asuva.

Lopulta päädyimme klassiseen tyyliin, pyörätangolla pinnat ja lattaraudasta johteet ja tolpat. Simppeliä ja toimii. Värin kanssa arvotaan vielä hiukan, mutta musta lienee se oikea väri?

Tee se itse - Vai osta? 

Seuraavaksi pitäisi ratkaista tehdäkö tuo itse vai pitäisikö tuo ostaa, jopa ehkä valmiiksi asennettuna? Kummallista hitsaustaitoa tuossa ei tarvita, meillä on jo työkalut sekä jopa vannesaha valmiina. Käsin ei tarvitsisi nitkuttaa.

Laskin, että lattarautaa menee noin 25 metriä ja pyörötankoa noin 110 metriä (8 cm pinnajaolla). Mistäköhän noita kannattaisi kysellä ja paljonko tuo materiaalikasa maksaa paikalle tuotuna? Mitkä olisi hyvät mittasuhteet tuolle parille?

Goooglaamalla löytyi pari firmaa (Metaljee ja EJK) jotka vaikuttivat ensikatselmoinnissa lupaavilta. Kaveripiirissä on myös muutama suhari joka saattaa kohtuutonta korvausta vastaan tuollaisen myös meille tehdä.

Palaamma asiaan piakkoin. Voi olla, että kun saan laskeskeltua materiaalikustannukset tai valmiiden ratkaisujen tarjoukset noista palaamme raudasta puupohjaiseen suunnitteluun sikapikaa.

Rakennusvideo

Rakennusvideon pitkä versio vihdoinkin julki.


http://youtu.be/uUXy8Kf9DT0

Dataloggausta tammikuusta helmikuuhun

Teimme talossa datan keräystä tammikuun alusta helmikuun loppuun kolmella anturilla. Anturit tallettivat kahdessa kuukaudessa yli 16000 datapistettä joissa oli mukana lämpötila, ilmankosteus sekä  kosteuspiste. Yksi antureista sijaitsi alakerran makuhuoneessa maanpaineseinällä, toinen yläkerrassa olohuoneessa ja kolmas ulkona terassin katoksen alla. Alla kuvaajat koko datamassasta:

Saunaviikonloppu erityistarkasteluun

Poimin datasta silmäänpistäneen viikonlopun tarkempaan syyniin. Kalenteria tarkastelemalla selvisi, että tuona perjantaina vietettiin BajaHill MC:n pikkujouluja.

Paikalla oli reilusti väkeä mikä jo sinällään nostaa sisäilman lämpötilaa. Koska joimme paljon älykkyyden nostajaa puhumme myös paljon, pääosin huitoen. Illanviettoon kuului myös ankara ja pitkä saunominen.

Datankeräyksen perusteella voidaan kuitenkin havaita, että arvot palasivat 'normaaleiksi' melkein samantien, jo heti seuraavana päivänä.

Yllättävä havainto on se miten paljon koko sisäilman kosteus nousee, myös alakerran huoneessa joka sentään on kokonaan oman ilmanvaihdon ja äännieristetyn oven takana.

Ei syytä toimenpiteisiin

Tällä datan keruulla ei sinällään ollut tarkoitus etsiä ongelmia tai korjattavia kohteita. Kunhan nyt keräsimme dataa asumisen vaikutuksista sekä lämmityksen toimivuudesta, kun antureita oli käytössä.

Toki datan keruulla olisi voinut tulla esiin jotain ongelmia mutta sellaisia ei ainakaan oman käsitykseni mukaan tässä datassa ole, joten tästä ei ole aihetta jatkotoimenpiteisiin.

Saatiinpa kuitenkin hienot käppyrät.

Tiiiveysmittauksen tulokset - Keskinkertainen

Luokkaluokitus, harmittaa

Mittauskäyrät

Saimme vihdoin taannoisen tiiveysmittauksen (Paineistusta ja mittailua (28.2.2014)) tulokset. Niiden perusteella meillä on D (KANADA?) -luokan talo.

Hiukan tuo harmittaa mutta minkäs teet.

Mahdollisia vuotokohtia mietittyäni aloin epäilemään, että höyrysulkuun painetut spotttivalaisimien lämpösuojalevyt ovat saattaneet rikkoa höyrysulun rakennusvaiheessa. Tuon voinee tarkistaa yläkautta eristeitä penkomalla.

Pitänee vielä sulatella tätä, ja sitten miettiä parannukset. Aion myös kaivella tietoa siitä mitä tämä nyt ihan oikeasti tarkoittaa, onko toimittajalla jokin korjausvastuu vai meneekö tämä marginaaleihin ja tämä on vain nieltävä.

Paineistusta ja mittailua

 

Paineistusvermeet paikallaan. Vasemmassa kuvassa taloon luodaan alipainetta, oikeassa ylipainetta.

Teimme eilen painemitaukset talon tiiveyden ja rakenteiden tarkistamiseksi. Talo pääsi hyvin raja-arvoihin mutta tulos oli löydöksiltään keskinkertainen.

Paineistuksessa talon ilmanvaihdon poisto- ja tuloputki sekä piippujen aukot suljetaan, ovet ja räppänät vedetään kiinni ja sitten taloon ajetaan eri tehoilla muutama yli- ja alipaine.Tästä saadaan käyrä josta nähdään ns. tiiveysluku.

Mittauspöytäkirja tulee myöhemmin, palaan tarkempiin tuloksiin sitten siinä vaiheessa. Alla kuitenkin löydöksistä alustavasti tietoja muistiin.

Höyrysulussa on useampia pieniä reikiä sekä yksi isompi reikä. Tämä isompi löytyikin jo taannoisella lämpökuvauksella (Lämpökuvausta ja painemittausta (1.1.2014)). Ne pienemmät reiät lienevät niittien ja kattokoolauksen ruuvien reikiä eikä niillä kuulemma juuri ole merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Yksi isompi ilmanvuotokohta löytyi hiukan yllättäen saunan piipun ja vessan seinän välistä. Siis saunan päällä olevasta ullakkovarastosta (kuvassa). Piippuhan alkaa keskeltä yläkertaa joten vuodon paikka oli yllättävä.

Tätä piti pähkäillä ja metsästää hetki ennen kuin keksimme, että saunan kiukaan poistoputki vuotaa (kuten kuluukin) ja sitä kautta ilmavirta pääsee tuonne väliin. Mysteeri siis selvisi.

Tuo rako pitää vetää tulivaahdolla kiinni  kuvan osoittamaa kautta. Sensijaan saunan puolella kiukaan poistoputki saakin vuotaa, ei niitä tiiviiksi kuulemma edes saa. Kun kiuasta käytetään niin palava tuli vetää joka tapauksessa ilmaa sinne oikeaan suuntaan, poispäin rakenteista ja ulos piipusta.

Kännykän kameran tarkastus

Painemittauksen virallisena tarkastajana toimi aktiivinen, sosiaalinen ja utelias lempikoirani Roki. Roki on saksanpaimenkoira, kuten kuvasta voinee päätellä.

Jossain vaiheessa mittausta pihallamme pyöri jälleen peuroja. Rokin havaittua peurat innostus oli hiljaista mutta kuitenkin niin suurta, että paljaalla parketilla poika ei pysynyt edes pystyssä. Ikkunasta toiseen mentiin puhtaasti nelivetoa sutimalla.

Myös paineistuksessa käyttetty puhallin tarkastettiin todella tarkkaan nuuskimalla, ja jokainen työvaihe seurattiin suurella uteliaisuudella.

Tarkastaja palkittiin kinkunsiipaleilla.

Kiuasmurheita lisää

Kiukaan kanssa tulee lisämurheita. Luukun tiiviste lähti irti. Kyselin tähän ratkaisua kiukaan toimittajalta, samalla kun muistuttelin ruosteogelmasta (Ruostetta kiukaassa (12.11.2013)).

Ratkaisuksi voin hakea uuden tiivisteen ja kilikalimaalia kiukaan toimittajan varastosta. Tämä lienee oikea ratkaisu kaikille osapuolille, olkoonkin että takuuhuoltona hiukan ortodoksinen ratkaisu.

Keittiön saarekkeen seinä

Keittiön saarekkeen päätyyn on ollut tekeillä seinäke jo yli puoli vuotta. Nyt se on vihdoinkin jo paikallaan, tosin vielä arvotaan oikeaa väriä.  Tämän takia tuo on toistaiseksi vielä kiinnittämättä.

Katsotaan jos ehditään vielä viettämään seinäkkeen vuosipäiviä ennen sen lopullista valmistumista.

Ohessa muutamia kuvia seinäkkeen valmistusvaiheista. Vasemmalla runko jossa päällä kipsilevyt ja kulmaraudat mutta ei vielä tasoitetta.Vedin nuo kulmalistat kiinni naulaimen niiteillä. Keskellä kuva jossa tasoitetta on jo muutama kerros.

Oikealla kuva jossa seinä on jo hiottu ja maalattu valmiksi. Paikalleen nostettuna selvisi, että yläpinta joka tallin valoissa näytti tasaiselta olikin vaikka kuinka rupunen. Pitänee vielä hiukan tasoitella. Samalla selvisi, että tarvitsen talliin joko siirrettäviä tai seinille valoja. Näin tällaiset pinnat saa hiottua oikeasti suoriksi.

Kovalla pakkasella harkkorajat tulevat esiin

Huomasimme muutama päivä sitten, että kovalla pakkasella rungon harkkokerrokset tulevat esiin. Sopivalla kelillä seinään tiivistyy jäätä ja sitä on ohuempana kerroksena harkkorivien vaakasaumojen kohdalla.

Vaakasaumoissa ei ole uretaania. Sillä tuokin olisi varmaan jäänyt piiloon. Selvittelin rakennusvaiheessa harkkotoimittajalta pitäisikö sinne vaakasaumoihinkin laittaa uretaania ja vastaus oli, että 'voi laittaa, mutta ei tarvitse'.

Asialla ei siis pitäisi olla merkitystä mutta tuleepahan kirjattua tällainenkin havainto.