Ekat tulet ja hampurilaiset terdetakasta

Tänään panin terassin takkaan ekat kynsitulet. Sain samalla tehdyksi myös ensimmäiset hampurilaiset. Tulipa mainioita!

Kovin isoa brohaa ei tuossa vielä uskalla pitää, takka kuivuu vielä monta viikkoa. Mutta pienillä tulilla kokkailu jo onnistuu!

Piipun avaus

Eilisen jäljiltä piipun jalka on kuivunut niin, että voin purkaa muotin ja leikata piippuun savuaukon. Takan pitää antaa vielä kuivua ainakin muutaman päivän ajan ennen ekojen kynsitulien polttamista.

Kuvassa takan takaosa vasemmalla, ja etuosa oikealla. 

Leikkasin tulivillaan sen allaolevan tulivalun hormin kokoisen ja muotoisen reiän. Tuon pitäisi olla melko tarkkaan piipun reiän kohdalla. 

Tuohon tulee päälle 2,5m pitkä ja 400x400mm kokoinen harkkopiippi jossa on 160mm hormi. En ole vielä edes tilannut piipun osia. 

Slammaus, arinatiilien muuraus ja piipun jalan valmistelu

Arinatiilien orientaatio ja järjestys nosti meillä asuvan naisen stressitasoja. Tein lopulta CADillä useamman variaation mistä tämä kuvasa näkyvä valikoitui tiilien järjestykseksi. 

Rälläköin tiilet valmiiksi ja ladoin paikalleen odottamaan (kuvassa) takkamestaria muuraamaan ne.  

Arinatiilet muurattiin paikalleen ihan tavallisella muurauslaastilla. Niiden väliin ei tule muuta kuin ilmaa ja vähitellen tuhkaa. Ne ovat käytännössä irti seinistä.

Takan kuoren yläosan hattuun tehtiin murauslaastilla suoristus ja piipun jalan pohja. Piippuhan ei seiso tulivalun päällä vaan paino on punatiilillä muuratun kuoren päällä.

Samalla keikalla takkamestari slammasi muurauslaastilla pinnat rappausta vaille valmiiksi (kuvassa oikean kyljen alaosa vielä kesken).

Takkamestarin osalta homma on valmis. Mulle jää vielä piipun avaaminen sekä itse piipun muuraus. Teen piipun vasta kun ainakin lasiterden runko on kasassa, tuo runko voi näes samalla toimia rakennustelineenä. 

Terdetakan yläosan muuraus loppuun

Korjasin valuvian (Yläosan muuraus ja valuvika (30.7.2020)) takkamestarin isolla rälläkällä. Homma oli nopea 10 minuutin sutaisu, turhaan skagasin tuota etikäteen. 

Vedin valuun ~ sentin välein viltoja merkattuihin kohtin asti ja sitten naputtelin jäljelle jääneet rivat irti vasaralla. 

Loppuosan muuraus oli melko nopeaa ja selväpiirteistä hommaa. Minä leikkasin tiiliä rälläkällä sopiviksi ja takkamestari latoi niitä paikalleen. Taannoin tekemäni pahvimallin osat toimivat sabluunana otsan ja sivujen oikealle muurauskulmille. Sisä- ja ulkokuori erotettiin toisistaan jälleen sentin paksuisella villalla. 

Terdetakan yläosan muuraus ja valuvika

Yläosan muuraus aloitettiin otsan ylityksellä. Siihen tulee rautavahvistettu tiilimuuraus. Muurauksen ajaksi ylitys tuettiin paikalleen muutamalla laudalla. 

Huomaa myös tulivilla joka jälleen erottaa sisä- ja ulkokuoren toisistaan.
 

Otsaan tuli kaksi kerrosta tiiliä ja myös niiden väliin raudat. Otsan ylityksen pitäää antaa kuivaa ennen kuin niiden yläpuolinen osa muurataan loppuun.

Tiiliä ja ajatuksia tässä pyöritellessä huomasimme, että valu on ylhäältä etuosastaan liian leveä. Tiilikuori ei siihen halutussa muodossa mahdu päälle.

Valu on tuosta kohtaa paksu joten sen puolesta tuossa ei ole ongelmaa. Piirsimme valuun  merkit sille, mihin asti joudun leikkaamaan valusta kulmaa pois. Tuo onnistunee rälläkällä vähän samaan tapaan kuin tiilienkin leikkaaminen.

Valumuotin purku

Pääsin tänään purkamaan takan yläosan valumuotin. Jännitys oli kova mutta valu on onnistunut!

Keskivaiheilla valua, kun meillä oli kuivempaa massaa, jäi pinnaltaan hiukan karkeaksi. Takkamestari kuitenkin sanoi, että tuo ei haittaa menoa.

Valu lepää muuratun tulitiiliseinän päällä. Tuohon tulee päälle kuorimuuraus ja lopulta itse savupiippu. Piipun paino tulee kuoren eikä itse valun päälle, piippu on siis irti tuosta alaosan tulipesästä ja tulivalusta. 

Valun sisäpuolelta styroksit lähtivät kerroksittain pienissä paloissa. Sisäpintaan jäi kiinni teippiä ja jätesäkkiä mutta ne kyllä palavat sielä ajallaan pois. 

Terdetakan yläosan tulivalu

Edellisen muurauksen kuivumista odotellessa tein pahvista yläosalle muotin. Tarkoitus oli varmistaa, että se mikä oli CADin pohjalta hyväksytty toimii myös luonnossa. 

Laitoin takan otsaan myös pihalta löytyneen palkin, harkinnan jälkeen tuo ei kuitenkaan tule tuohon. Menisi muuraus ja sen tukeminen hankalaksi.

Muotin sisäosa tehtiin styroksista. Komeus tuettiin tulipesän allaolevaan betonilaattaan tiilien avulla. 

Leikkasin styroksinpalat nykyttimellä ja ne kiinnitettiin toisinsa Lassevaarin vanhoilla perintönauloilla. Nauloja ei vahingoitettu tässä toimessa.

Styroksin päälle vedin jätesäkin jonka teippasin tiiviiksi. Tämä kuulemma helpottaa muotin irroitusta. 

Muotin ulkokuori saatiin leikattua vanhoista ylijäämävanereista joista oli luonnonoloissa tullut sopivan pehmeitä taivutteluun mutta vielä kuitenkin niin jämäköitä, että uskalsi tähän käyttää.

Muotin avulla valusta tulee ohuimmillaan neljän sentin paksuinen.

Itse valu tehtiin tulimassalla jossa on näemmä paljon posliinirouhetta seassa. Ostin etukäteen neljä säkkiä valumassaa mutta menekki oli kuusi, eli kaksi piti käydä hakemassa kesken töiden. Ostimme samalla muutamia tiiliä lisää yläosan kuorta varten.

Tökin valumassaa muottiin tikulla. Parhaiten perille meni mahdollisimman märkä massa, mitä kuivempaa tavaraa sen hankalampi sen ujuttaminen tuonne väliin oli.  Tässä on hyvä huomata myös, että tulivaluun ei tule raudoituksia.

Nyt pitää jännittää muutama päivä, että miten tuo valu onnistui...

Terdetakan tulipesän seinät

Liian suurta ilmestystä kävi useampikin tuttava ihastelemassa. Takka todettiin lopulta sopivan kokoiseksi. Muutamat yöunet siinä kuitenkin meni.

Tulipesän seinät muurattiin tulitiilillä ja ohuttulilaastilla tänään. 

Leikkasin noita tulitiiliä vanhan sabluunan avulla läjän valmiiksi jo eilen. Ja loput tänään muurauksen edetessä. Jos punaisten tiilien kanssa tuli pölyiseksi niin näistä vasta hienoa pölyä irtosikin!

Takan kuori on irti tulipesästä 10mm tulivillan avulla. Lopulta tuo villa kuulemma palaa tuolta pois. Tuo väli estää kuoren murtumisen takan lämmetessä käytössä.

Taakse jäävät kolmiot täytettiin laastilla ja tiilen palasilla sitä mukaan kun muu muuraus eteni.

Meillä asuva naishenkilö olisi halunnut kaikista tulitiilistä tuon venäjänleiman piiloon, mutta huomasi huomauttaa asiasta vasta kun suurin osa oli jo muurattu. Nyt noita leimoja on siis tarjolla useammassakin kohtaa.

Takan alaosaan rakennan jossain vaiheessa hyllyn ja oven ja paikat haloille ja grillaustarpeille. Mutta siihen on vielä aikaa.

Takakulmat täyttyivät ylös asti ja vielä jäi tiilenpalasia. Ne kuulemma vielä hukkuvat yläosan muuraamisen yhteydessä koloihin.

Seuraavaksi alkaa jännin vaihe, yläosan valaminen tulimassalla.

Terdetakan tulipesän ulkokuori - Se on liian iso?

Tein CADilla tiilien mitoitusta ja printtasin 1:1 paperin tiilen toivotusta  profiilista. Sen avulla tein leikkasin  pahvista mallin. Tuolla mallilla sain sitten piirretyksi tiileen tarkasti oikean kulman, ja oikeaan kohtaan. Saman mallin vastakappale toimii sitten tulitiilien kanssa. 

Leikkaaminen takkamestarin toimittamalla isolla rälläkällä on helppoa mutta tulin kauttaaltaan ja kokonaan tiilipölyn väriseksi. Hiuksetkin piti pestä neljään kertaan ennen kuin pöly tuntui poistuvan.

Työmaalla edestakaisin pomppiessani kaadoin jo valmiiksi muratun seinän. Takkamestari ei tästä osoittanut suurta innostusta tai aploodeja mutta suostui kuitenkin muristen vielä jäämään työmaalle. 

Valmis ja osittain kahteen kertaan muurattu tulipesän ulkokuori. Suojateltta odottaa siirtoa takaisin paikalleen taustalla. 

Tässä kohtaa tuli sitten se; "Huisaakeli! Ompa iso!" (siis takka). Nyt pitää miettiä onko tuo liian iso, se näin luonnossa on ainakin paljon suurempi kuin kuvittelimme. 

Lasiterden runkopuut saapuivat

Lasiterden runkopuut saapuivat. Runko tulee 56x225 ja 115x115 liimapuupalkeista. 

Muut tarvikkeet; kulmaraudat, palkkikengät, ruuvit jne olen jo hakenut lähirautakaupasta. Maalit uupuu vielä.